sunnuntai 22. marraskuuta 2015

17. Estevalmennus

Jälleen päästiin osallistumaan Anna Kärkkäisen estevalmennukseen (jonka valmennukseen päästään noin kerran kuukaudessa). Annan estetehtävät on aina takuuvarmasti sopivalla tapaa haastavia ja niin oli tälläkin kertaa. Varsinkin nyt talvikaudella tehtävät ovat maneesissa olleet lähinnä kääntämiseen liittyviä. Estekorkeudet pysyvät maltillisina (noin max 80cm), mutta näin haastavissa tehtävissä ja vihreän hevosen kanssa ei isompia esteitä kaipaakkaan :D

Talvi tuli!
Karkki oli ratsastettavuudeltaan oikein hyvä koko valmennuksen ajan. Ainoan ongelman tuotti jälleen "pelottava" katsomopääty, jossa tietysti piti tehdä tiukkoja käännöksiä. Voitte siis vain arvata, että jos haluaa tehdä hyvän tien pitäisi sinne päätyyn päästä kunnolla, mutta kyttääminen loi asiaan melkoisen lisähaasteen.. Ehkä vielä joku kaunis päivä saan tuon vietyä sinne päätyyn ihanan rentona ja kivana. Kaikesta huolimatta onnistuttiin tehtävässä melko hyvin. Mitä nyt välillä ei lähestyiset osu nappiin ja kuski on ihan pihalla, mutta onneksi on niin hieno heppa alla että se pelastaa kyllä tilanteet monesti kuskista huolimatta <3

Karkki sai kehuja myös siitä, kuinka sen takapää on alkanut pyöristymään ja hypytkin ovat parantuneet. Lisäksi oli niin hymyn korviin nostattavaa kuunneltavaa, kun Anna kertoi, ettei kaikille näin vihreille hevosille voisi vastaavaa tehtävää edes toteuttaa, mutta Karkin ketteryys yhdistettynä siihen, että pidetään esteet tarpeeksi pieninä, niin voi näinkin vaikeaa tehtävää treenailla huoletta. Ja vaikka tosiaan suorittaminen ei ollut meillä kokoajan täydellistä niin silti jäi kokonaisvaltainen onnistumisen tunne. Jee, lisää tätä!

Oikein paintilla taiteilin millaista rataa ratsastettiin. Tätä, ja samaa peilikuvana.


torstai 19. marraskuuta 2015

16. Ruutia!

Välillä pistää mietityttämään tuon tamman metkut ja oikut. Se on vähän herkkis, aina kun se sille päälle sattuu (junttisuokki- vaihde myös löytyy). Pari viimeistä päivää on koetellut kuskin hermoja, kärsivällisyyttä sekä huumorintajua.

Eilen oli tarkoitus tyhjään maneesiin päästyämme ratsastaa ihanasti ja rennosti yksinkertaista puomitreeniä, mutta homma kariutui heti alkutekijöissä. Karkki on yksin aina ollessaan kovin kyttäilevää ja jännittyvää sorttia, joten alku ratsastuksesta menee aina vähän siihen että sen saa rennoksi ja keskittymään työntekoon. Juuri kun oltiin tähän ihanaan moodiin päästy, niin treeniä vauhdittamaan saatiin jokseenkin uuttavuotta muistuttavaa äänimaailmaa. Tallihan siis sijaitsee melko lähellä ampumaratoja, joten hevoset ovat kyllä paukkeeseen tottuneet. Mutta koska Karkki on neiti herkkähipiä ja ihan yksin maneesissakin, oli äänet sille tälläkertaa ihan liikaa. Tosin oli sen kertaiset ampumaharjoituksetkin poikkeuksellisen äänekkäät. Se siis siitä ihanasta ja rentouttavasta ratsastuksesta. Loppuajan käytinkin taas siihen, että sain Karkin keskittymään työntekoon. Siirtymisiä , siirtymisiä ja vielä kerran siirtymisiä.

Mikä siellä paukkuu?
Tänään selkään noustessa ei jännittyneisyydestä ollut tietoakaan, pikemminkin alkuun liikehdintä muistutti jokseenkin täin tarpomista tervassa. Mutta auta armias kun Karkin elämässä tapahtuu  suuria muutoksia! Suureksi muutokseksi tällä kertaa riitti, että yksi muutamasta ratsukosta maneesissa lähti kesken treenimme pois. Lopputulos: alla olikin ruutitynnyri. Parien pukkien ja loikkien siivittämänä jatkettiin harjoituksia. Toisaalta tällä kertaa työntekoon keskittyminen ei juurikaan kärsinyt, pikemminkin sen oma moottori käynnistyi paremmin.

En aina vaan pysy tuon mielenliikkeistä mukana. Mutta ehkä se nyt vaan on tällaista nuoren hevosen  (tamman) kanssa, toivottavasti luonteen tasaantumista tapahtuu tulevaisuudessa :D

Plää!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

15. Hitaasti mutta varmasti edeten

Pienen päivitystauon jälkeen kuulumisia.

Ollaan viime viikkoina säännöllisen ahkerasti väännetty tosissaan ja ei-tosissaan koulua, hypätty hyvällä ja vähän huonommalla menestyksellä, ja kohotettu kuntoa sekä päästelty höyryjä metsissä. Aloitetaampa vaikka pienellä analysoinnilla kuinka perusratsastus on meillä edennyt. Kokonaisuudessaan Karkki on alkanut tulemaan tasaisemmaksi suorittajaksi, ja pystyy nyt liikkumaan pidempiä aikoja ja paremmin oikeammanlaisessa muodossa. Muoto on paljon pyöreämpi, ja ollaan pyritty siihen, että se alkaisi kantamaan itseään paremmin etuosastaan. Pikkuhiljaa hyvä tulee! Liittäisin tähän mielelläni videota tai kuvia, mutta kuvaajien puute on huutava, toivottavasti saan pian todistusaineistoakin.

Esteilläkin meno on omalla tavallaan parantunut. Ehkä osittain siksi, että kuskikin on pikkuhiljaa alkanut saamaan jonkinlaista käsitystä esteratsastuksesta. Plus yhteistä rutiinia on tullut. Tämä tulee esille muunmuassa siinä, että haastavammatkin treenit alkavat sujumaan tiukkoine mutkineen. Välillä täytyisi vaan muistaa, että alla on vihreä hevonen eikä luottaa vielä ihan niin paljon mitä Karkkiin luotan. Ainakaan jos treeneissä hypätään Karkin mielestä supervaikeaa "esteenkin jälkeen on maapuomi" tyylistä tehtävää. Kuten kesällä, samantyylisen tehtävän edessä Karkki totesi pari viikkoa sitten, että "hui empäs hyppää" ja kuski käy keräilemässä parit komeat mustelmat täräytettyään tolppien päälle. Mitä tästä opin: älä hyppää ennen hevosta ja tue loppuun asti kun näyttää siltä että hevonen epäröi. Niin ja se ikuinen mantra kantapäät alas. Pikkuhiljaa se on alkanut uppoamaan päähäni ja sen ansiosta oma tasapainoni on huomattavasti parantunut hypyissä. 

Kelien viileneminen ja varmaan Karkin kasvanut kunto yhdessä ovat keventäneet sen takapäätä ajoittain melkolailla, yksikin vapaapäivä tai liian kevyttä menoa, niin alla onkin astetta villimpi ratsu :D Viime viikolla jouduin kertaalleen juoksutuspuuhiinkin ennen ratsastusta, kun Karkki provosoitui parista pihaan karanneesta ponista. Saipahan huvitella liinan päässä ensimmäisen vartin pukkilaukassa ennen kuin ratsastaja uskalsi turvallisin mielin kavuta kyytiin. Lujaa ollaan menty myös maastossa. Ollaan yritetty nyt kerran viikkoon käydä reippaalla maastoreissulla, ja toisen kerran mahdollisuuksien mukaan rauhallisemmalla lenkillä, nyt kun vielä ei maa ole jäätynyt. 

Nyt lähiaikoina olisi ohjelmassa Kärkkäisen estevalmennusta, ja toivottavasti ratsastajalle istuntakurssia. Olen myös suunnitellut, että menen seuraamaan itsenäisyyspäivänä Aulangon ratsastuskoululla järjestettävää klinikkaa ratsastuksen perusteista, jossa puhutaan muunmuassa oikeaoppisesta vaikuttamisesta hevoseen ja hevosen tahdista sekä tasapainosta. Perusjuttuja siis mutta sitäkin tärkeämpiä asioita!

Loppuun upea kuva, jonka ystäväni Sanni Turpeinen on Karkista kesällä ottanut, ehkä joskus teen kokonaisen postauksen kuvaussessiosta.


lauantai 24. lokakuuta 2015

14. Kuinka nopeasti edetä nuoren kanssa?

Kisojen jälkeen Karkilla on ollut hieman leppoisampaa elämää, normaalia enemmän vapaata ja pääasiallisesti liikunta on ollut sitten maastoilua. Jonkin sortin lomaksikin voisi siis kutsua. Tärkeää nuorelle hevoselle kun mieli ja kroppa pääsee lepäämään eri tavalla. Nyt ollaan taas otettu mukaan totisempaa työskentelyä. Mukava on edelleen huomata kuinka nousujohteista työskentely on.

Mutta maastoilu näillä syyskeleillä on ollut tervetullutta. Paljon ollaan koitettu keskittyä reitteihin joissa pääsee käynnissä kulkemaan vaihtelevassa maastossa ylä- ja alamäkeen. Onneksi tällaiset löytyvät ihan tallin nurkalta, joten mäkitreeniä pääsee melkein ympärivuotisesti (ehkä talvella harkitummin) harjoittamaan. On loivaa ja jyrkkää mäkeä, niin että hevonen pääsee oikein kunnolla takapäällä työntämään. Hyvää treeniä siis nuorelle löysät takapolvet omaavalle ratsulle. Samalla ajatuksella olisi tarkoitus ottaa säännöllisempään treeniin myös puomi/kavalettiharjoittelua.

Totisemmin ratsastaessa ollaan Karkin kanssa laukkaamisessa päästy askel eteenpäin. Laukkavoltillekkin jo taivutaan, ei ehkä vielä niin hyvässä tasapainossa, mutta käännytään kumminkin, ja suoralla uralla pystyy asetuksen ja suoristamisen kanssa pelaamaan. Lisäksi vastalaukkatreeniäkin ollaan aloiteltu, joka Karkille tuntuukin erityisesti oikeaan kierrokseen melkoisen helpolta. Vasemmalle meno onkin hieman haastavampaa, mutta lyhyitä pätkiä tehdessä vastalaukka on yllättävänkin laadukasta.

Näin ensihevosen (nuoren) omistajana on huomannut ajoittain tuskailevansa sitä, että millaista vauhtia sitä tulisi edetä erilaisten asioiden kanssa. Tällä siis tarkoitan sitä, että kuinka paljon minun pitäisi vaatia ratsastaessa hevoselta, tai olla vaatimatta vielä tässä vaiheessa. Joskus pelkään pyytäväni liikaa, mutta sitten jos jää pyytämättä niin mietin olisiko pitänyt kuitenkin pyytää lisää. Tässä suhteessa on taas ihanaa että ympärillä on alan ammattilaisia, ja valmennuksissa toki mennään hevosen tason mukaan, mutta tilanteet lähinnä vainoavat hetkinä kun yksin ratsastaa maneesissa ja treenaa jotain vielä Karkille vaikeampaa asiaa.

Noh, ehkä murehdin välillä liikaa ja pitäisi luottaa omaan fiilikseen, eikä jäädä turhaa hyssyttelemään. Kuten eräällä tunnilla saimme palautetta, että nyt meno on rentoa ja ihanaa ja kivaa, mutta nyt on hetki kun pitäisi alkaa vaatimaan jo hieman enemmän. Kuullostaa siis ihan loogiselta. On päästy pisteeseen jossa asiat alkaa olla helppoja ja rentoja, niin silloin on aika siirtyä askel eteenpäin. Karkki kun kuitenkin on tuntunut olevan nopea oppimaan uusia asioita. Mutta liikakin on aina liikaa... Kaipa tästä huolenaiheestakin selvitään maalaisjärjen avulla ja hevosta kuuntelemalla.

Tänään oli muuten makein maastoilukeli ikinä.




tiistai 13. lokakuuta 2015

13. Nollia ja ekoja kertoja

Viime viikonloppuna olimme Karkin kanssa toisissa estekisoissamme. Aamulla matkasimme lähiseudulle seuramme estemestaruuksiin, joissa me starttasimme minimestaruutta eli 60cm, sekä 80cm luokkakorkeuden. Sunnuntai vietettiin maastoilun merkeissä ja klipperin laulantaa kuunnellessa.

Kisareissu vei melkein koko päivän. Kyydissä oli meillä myös toinen ratsu, joka starttasi isommassakin luokassa joten kisapaikalla tuli vietettyä aikaa useampi tunti. Aamulla ehdimme juuri sopivasti paikalle niin, että pääsin kävelemään 60cm radan. Ennen omaa suoritusta startteja oli jokunen, ja veryttelyt olivat ryhmittäin maneesissa, joten meille jäi ruhtinaallisesti aikaa katsoa muutamien ensimmäisten suoritukset ja sitten rauhassa purkaa Karkki ja kävellä ennen omaa veryttelyryhmää. 

Karkki ja Varpu matkustaa!

Karkki oli tapansa mukaan vieraaseen paikkaan joutuessaan täpinöissään ja pörheänä kun mikä. Yllättävän rennosti se kuitenkin suhtautui maneesiin jossa kilpailut pidettiin. Laukkaaminen on tässä pörhellyksen tilassa Karkille kovin hauska asia, ainakin se keksii nostoissa pukittelun, josta sainkin taidonnäytteitä useampaan otteeseen. Muutenkin Karkilla oli eteenpäinpyrkimystä huomattavasti enemmän. Kaiken tämän keskellä Karkkia ei kuitenkaan esteet ja kukkaset häirinneet vaan hypyt sujuivat kyttäilemättä.

60cm rata itsessään suoriutui virheettä maaliin asti, ja melko vauhdikkaasti! Kuskikin täpinöissään unohti välillä ratsastaa ja muutama hyppy ajautui huonoihin ponnistuksiin, mutta tuo otus on jaloistaan niin vikkelä että puomit pysyivät kannattimilla. Ensimmäinen rata olikin sen verran vauhdikas, että se riitti myös sijoitukseen! Kolmas sija se sieltä pamahti, aivan odottamatta. Päästiin taas harjoittelemaan palkintojenjaossa käyttäytymistä siis :) Tällä kertaa se oli Karkista huomattavasti vaikeampaa, koska paikallaan pysyminen oli suorastaan mahdoton tehtävä...

Alunperin olin ajatellut, että ehkä jätän 80cm starttaamatta ettei vaan tule huonoa kokemusta, mutta ensimmäinen rata sujui niin hyvin että päätin toisenkin startin olevan hyvä asia. Syy, miksi mietin 80cm luokassa ratsastamista oli se, että maneesissa olimme hypänneet edellisen päivän valmennuksen, joka ei niin hyvin sujunut. Lisäksi tuo valmennus oli ensimmäinen kerta, kun Karkki ylipäätään hyppää maneesissa. Ja kilpailupaikan maneesi oli vielä pienempi kuin oma, joten pelkäsin että meillä loppuu tila kesken. Toinen syy oli se, että Karkki eikä ratsastajakaan ole koskaan elämässään 80 korkeudella startannut, ehkä pientä rimakauhun poikasta siis ilmassa :D Rataa kävellessä kuitenkin totesin, että tällaisia me kuitenkin hypätään valmennuksissa ja isompiakin, ja radan tiet olivat melko ystävällisiä (ts. ei supertiukkoja mutkia), joten hyvillä mielin lähdin starttiin.

Itse 80 rata sujui melkein paremmin kuin 60! Olin itse ehkä jo suurimmasta jännityksestäni päässyt, ja pystyin ratsastamaan radan paljon huolellisemmin ja suunnitelmallisemmin. Lopputuloksena tästäkin radasta nollat! Aikakaan ei ollut huono, olimme järjestyksessä 3/8, joten ensimmäisiä ei sijoittuneita!

Ai että olen ylpeä tuosta pikkuhepasta. Se tuntui tietävän että nyt ollaan kisoissa ja nauttivan hyppäämisestä. Muistoksi jäi siis hyvät suoritukset ja varmuus siitä, että uskalletaan sitä 80 startata jatkossakin.



Sunnuntaina toinen viikonloppuun mahtunut eka kerta (hevosen ja omistajan), nimittäin klippaus! Ikinä en ole aikaisemmin klipperiä käytellyt, mutta nyt oli käsillä useampikin harjoituskappale. Karkki suhtautui ihailtavasti ensimmäiseen klippaukseensa. Ääni oli se kaikkein jännittävin juttu, mutta apurin (herkkutädin) avustuksella saatiin jonkinnäköinen modifioitu loimiklippauskuvio taiteiltua. Karkki onkin kasvattanut jo karvaa todenteolla. Lisäksi se on kova hikoilemaan, joten nyt säiden kylmetessä oli ajankohtaista helpottaa karvaturrin hikoilua. Lopputulos oli noin ihan siedettävä ensimmäiseksi klippaukseksi ikinä, toki jälkeenpäin työnsä tulosta kun katseli niin huomasi monta parannusehdotusta seuraavalle kerralle :D

Karkki ihmettelee vempainta

"Kaunis" lopputulos

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

12. Kilpaa kouluaitojen sisällä

Kilpailukausi alkaa olla loppumaisillaan, joten seuramme mestaruuskilpailut kouluratsastuksen parissa kilpailtiin tänä viikonloppuna. Perinteisesti ne on järjestetty meidän tallilla, joten oli ihanaa ettei kisoihin tarvinnut matkustaa, vaan sai kotikentällä näyttää taitojaan. Karkille se toki ei asiaa muuttanut; kilpailut kun kilpailut niin kaikki on kauhean jännittävää ja omakin tuttu kenttä muuttuu hornankattilaksi sekunneissa.

Ratsastimme luokat HeC (tutustumisluokan ohjelma 2003) lyhyellä radalla, ja HeB:3. HeC:ssä kilpailtiin myös seuramme minimestaruus, joka on siis suunnattu aloitteleville ratsukoille sekä nuorille hevosille.

Jo veryttelemään mennessä maneesiin Karkki oli sitä mieltä että nyt mennään ja lujaa ja kamala tuo vääräkin ovi on auki. Ja muita hevosia! Noh, keskityin veryttelyssä siis siihen että saisin sen edes jotenkin rentoutumaan, ja lähiaikoina siirtymiset on ollut meillä taikasanana, joidenka avulla on joko kiireinen hevonen rauhoittunut, tai laiskanpulskealla tuulella oleva ratsu saatu paremmin kuuntelemaan pohjetta. Pikkuhiljaa rentouden tila alkoi näkymään, ja päästiin hyvillä fiiliksillä suorittamaan ensimmäistä rataa.

HeC:ssä radalla ennen lähtömerkkiä pyöriessä yritin vielä tehdä mahdollisimman monta siirtymistä, sillä taas uusi ympäristö (ja ne kouluaidat ja kirjaimet ja kaikki, hui!). Radan pääsin aloittamaan jo ihan hyvissä fiiliksissä. Jännittyneisyys näkyi kuitenkin siinä, ettei Karkki oikein malttanut myödätä niskastaan vai jäi jäpittämään kaulansa kanssa melko ylös vanhaan kunnon kepparinyökkyyn eikä tukeudu tasaisesti kuolaimelle. Ajoittain oikeaan suuntaan rentoutumista tapahtui ja maaliin päästiin hyvin fiiliksin. Prosentit luokasta olivat meillä 63,61%, jotka riittivät 2. sijaan! Karkin ensimmäinen rusetti siis :) Ja rusetteja tuli kaksin kappalein ja ratsastajallekin mitali kaulaan, olihan sijoitus samalla myös minimestaruuden 2.sija. Päästiin myös harjoittelemaan siis palkintojenjaossa käyttäytymistä (hevonen ja ratsastaja).

Karkki ja Tiina, tallin edustus palkintojenjaossa!

HeB verkassa Karkki oli superhyvä, rento ja kulki pyöreästi. Harmillisesti tämä fiilis ei kantanut radalle asti, vaan Karkki oli ensimmäiseen rataan verrattuna vielä kireämpi. Erityisesti kentän takapääty herättää suuria tunteita, ihan jo noin arkisinkin. Ja nyt ylimääräiset härpäkkeet kentällä tekivät päätyyn ratsastamisen todella vaikeaksi. Muutenkaan en saa Karkkia kulkemaan ihan niin lähellä kouluaitaa kuin haluaisin. Sisäpohkelle tuo tulee niin helposti ihan kuuroksi muutenkin. Noh, maaliin sitä kuitenkin päästiin ehjällä suorituksella, tuloksena tästä siis 60,68%! Paremmin kuin odotin. Meidän debyytti HeB radallahan tänä kesänä päätyi tulokseen 49% ja rapiat, joten huima parannus siihen verrattuna ;D



Pääasia oli, että Karkki sai taas vähän kokemusta tästä kaikesta kisahumusta ja hyvillä mielin jatketaan treeniä taas. Tuomarin kommenttien mukaan keskitytään suoruuteen ja siihen, että hevonen olisi paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Ensi viikonloppuna olisikin tiedossa seuran estemestaruudet, joissa olisi tarkoitus hypätä 60 ja 80cm, jännittävää!

Radat sain videolle, ja niitä kun katselee ei se jännitys niin räikeästi näy ulkopuolelle kun vertaa siihen, kuinka kamalalta tuo meno selästä tuntui :D






maanantai 21. syyskuuta 2015

11. Sänkkärillä!

Upeiden syyskelien helliessä päätimme viikonloppuna erään hirvikärpäsrikkaan maastoretken päätteeksi ottaa vielä muutaman kierroksen läheisellä juuri puidulla pellolla. Onneksi tallin naapurissa asuu henkilö, joka suhtautuu suopeasti ja antaa luvan aina sänkipellolla ratsastamiseen.


Karkille pelto oli ihan uusi juttu, joten hieman jännittäen sitä tietty liikenteessä oltiin. Etukäteen pelkäsin että saako se nyt jonkun pukittelkohtauksen tai muuten vaan katoaa alta. Pelot jäi onneksi ihan turhiksi, ja päästiin nauttimaan vauhdista. Se suhtautui uuteen asiaan ihailtavan tyynesti, eikä hötkyillyt tavallista enempää, kunhan sai kaverin perässä puksuttaa oli vauhti sitten hidas tai kova. 

Ja kyllä sitä kovaa päästeltiinkin! Ah sitä vauhdin hurmaa kun pääsee laukkaamaan avointa peltoa hevonen korvat tötteröllä, niin että viiman ansiosta silmästä vierähtää kyynel. Ja onhan se hyvää vaihtelevaa treeniäkin hevoselle ainaisen kentällä jyystämisen sijasta. Hevosen mielen virkistämisen lisäksi virkistää se omaakin mieltä. Oli ihana huomata kuinka ratsastaessa on hymy korvissa ja suorastaan naurattaa. Ei sen aina niin vakavaa tarvitse olla. Se on yksi asia minkä olen hevosenomistajana oppinut. Pitää ostata nauttia näistä hetkistä. Varsinkin nuoren hevosen kanssa täytyy olla huumorintajua ja osata välillä höllätä nutturaa. 



Lopuksi vielä pieni videopätkä touhuiluista, sen mitä matkaseura pystyi kuvaamaan kadottamatta omaa ratsua altaan:


lauantai 19. syyskuuta 2015

10. Syksy saapuu

Hetkeen en ole päivittänyt, joten kerrataampa viimeaikojen kuulumiset. Kilpailuiden jälkeen vietimme pari viikkoa hyppytaukoa, ja palasimme sorvin ääreen tällä viikolla taas Jarin valmennuksen merkeissä. Näinkin lyhyen tauon jälkeen alkuun piti taas hakea sujuvuutta hyppyihin ja eritoten pyrin keskittymään omaan asentoon ja siihen, etten heitä ohjia pois. Tämä on yllättävän vaikeaa, sillä hypyissä Karkki vetää päänsä melko voimakkaasti alaspäin, joten ohjat helposti pääsevät luistamaan otteesta. Noh, harjoittelu tekee mestarin eli ensi viikon valmennusta odotellessa.

Lisäksi olen pyrkinyt lisäämään maastoilun määrää. Kävelyreissuja on tehty loppukäynneiksi ja muutenkin, seurana ratsun uraa aloitteleva 3-vuotias suokkitamma. Vauhdikkaampia reissujakin on mahtunut mukaan sitten vähän isommalla porukalla. Esimerkiksi suomenhevosen päivänä olimme kahden tunnin maastoretkellä, jossa oli mukana ratsastuskoulunkin asiakkaita.

Tulevaisuudessa käyntimaastoja (jotka ristimme "kuntomaastoiksi") olisi tarkoitus tehdä säännöllisesti noin kerran viikkon tallin nuorten ja yhden kuntoutettavan hevosen kanssa. Nuorelle hevoselle, jolla on hieman löysät takapolvet kuten Karkilla, on erittäin tervetullutta liikuntaa kävellä maastossa ja metsissä vaihtelevassa maastossa. Hyvää pitäisi tehdä mielelle ja kropalle, myös ratsastajan :)

Maneesiakin on täytynyt alkaa kelien puolesta kuluttamaan hieman useammin sateita vältellessä. Mukavaa maneesissa ratsastamisessa on, että saa peilistä vilkuiltua menoa aina välillä. Helpottaa huomattavasti esimerkiksi väistöjen ja avotaivutusten kanssa. Väistöistä puheenollen Karkki on vihdoin alkanut ottamaan hyviä askeleita raviväistöissä, jotka ovat sille olleet melko vaikeita. Vielä huomaan selkeää puolieroa; vasemman pohkeen väistäminen tuntuu huomattavasti helpommalta.

Loppuun kännykkälaatuista kuvamateriaalia parilta viime viikolta:











sunnuntai 6. syyskuuta 2015

9. Vierailijoita ja istunnan korjausta

Olin sopinut erään ystäväni kanssa, että tämä tulisi ratsastamaan Karkilla. Tämä siksi, koska ajattelin että olisi kiva nähdä joku osaava ratsastaja Karkin selässä, ja noin muutenkin nähdä miten hevonen liikkuu kun ei sieltä selästä kyseistä havaintoa kykene kunnolla tekemään vaikka kuinka vilkuilisi maneesin peileistä. Lisäksi tällä ystävällä on nuorista hevosista huomattavasti enemmän kokemusta kuin itselläni, joten oli kiva saada havaintoja ja vinkkejä tulevaisuutta varten.

Samalla reissulla omat isovanhempani olivat alkuun ihastelemassa Karkkia. Tallilla he ovatkin olleet viimeksi joskus kun olen ollut reilu 10-vuotias, ja ollut hoitamassa ensimmäistä hoitoponiani. Mukavaa että he ovat vieläkin yhtä kiinnostuneita ja innostuneita minun harrastuksestani.


Alkuveryttelin Karkin itse, ja vieraileva tähti Minna auttoi samalla minua korjaamaan omaa istuntaani. Minulla nimittäin helposti jalka painuu eteen hevosen kainaloa kohti ravissa, ja keventäessä jalka ei meinaa pysyä millään paikoillaan. Lisäksi minun varpaankärjet osoittavat liiankin usein sivuille päin. Tämän asentovirheen korjaaminen tuntuikin lievästi sanottuna mahdottomalta, ja jo muutaman minuutin ähkimisen jälkeen olin aivan puhki. Ikävä tuli koulusatulaa, jota emme tällähetkellä omista. Noh, harjoittelu tekee mestarin, eli opit mielessä kohti parempaa istumista ja vaikuttamista! Ja toivottavasti saan joskus sen koulusatulankin ostettua :D



Mutta oli ilo katsoa vierestä oman hevosen liikkumista, eikä se nyt pöllömmältä näytä. Minnan avulla saatiin muutama perusongelma hahmotettua. Varsinkin oikeassa kierroksessa kääntyessä Karkin ulkolapa puskee todella herkästi ulospäin, joten erilaiset vasta-asetus ym. harjoitteet ovat paikoillaan esimerkiksi ympyrällä. Vasemmalle puolestaan Karkki ei taivu juurikaan, joten siinä toinen asia johon tulevaisuudessa keskittyä. Ja aivan perusteisiin kun palataan, täytyy muistaa että jatkuva eteenpäinpyrkimys säilyy. Karkilla on varsinkin ratsastuksen alkuun tapana jäädä herkästi pohkeen taakse, jos ei ole tarkkana. Tämän vuoksi ensimmäiset laukannostot jäävät helposti vain yritykseksi, joten riittävä eteenpäinpyrkimys ja superhuolellinen valmistelu ovat avainsanoja. Niinkuin varmasti minkä tahansa nuoren ratsastamisessa. Nuori hevonen opettaa ratsastajalleenkin ilahduttavan paljon siitä, kuinka ratsastuksen täytyy olla mahdollisimman selkeää ja apuja käyttää yksi kerrallaan.




keskiviikko 2. syyskuuta 2015

8. Ensimmäiset estekilpailut

30.8. Kävimme Alaspään ratsastuskeskuksella hyppäämässä Karkin elämän ensimmäiset estekilpailut. Tämän vuoksi olin ajatellut, että aloitetaan jostain varmasti helposta ja mukavasta jotta saadaan hyviä kokemuksia; luokkakorkeuksiksi valikoitui siis 50cm ja 70cm.

Lastausharjoittelua toki myös saimme, sitäkään ei turhan paljoa ole tullut tässä tehtyä. Mutta ylpeä sai pikkuhepastaan olla kun se käveli koppiin melkein suoraa leivällä houkutellen ja pienellä tuuppauksella takapuolesta :) Itse kilpailupaikalla Karkki oli odotettua asiallisempi. Mitä nyt hieman kavereille hirnuili, mutta rauhoittui ja rentoutui veryttelyssä ennätysajassa.

Muutama veryttelyhyppy alle ja radalle. Tässä vaiheessa Karkki sitten jännittyikin, kun joutui yksin uuteen maisemaan. 50cm luokassa tuli kielto heti ensimmäiselle esteelle. Väärän väriset puomit ilmeisesti tai sitten se esteen takana ollut lätäkkö ei houkutellut. Toisella lähestymisellä hyppy yli ja sellaisella ilmavaralla ettei kuski ollut varautunut, ja tulla tupsahti maankamaralle (onneksi ei sentään siihen lätäkköön..). Siinä sitten ajatellessa että näinkö se meidän estekilpailu-ura alkaa keräsin ajatuksia seuraavaa luokkaa varten.

70cm radalle mentäessä yritn korjata virheeni. Kiertelimme radalla ravissa hieman kauemmin ja näytin Karkille paikkoja jotta se hieman rentoutuisi ennen rataa. Saattoi olla että sen vuoksi ensimmäinen rata ei onnistunut, kun en edes tajunnut näyttää hevoselle kenttää että mihin sitä on oikein tultu.. Tämä kuitenkin ilmeisesti toimi, sillä perusradan hyppäsimme virheettä! Näin pitkälle en alunperin ollut ajatellut edes pääseväni, joten tämä jo itsessään oli pelkkää voittoa. Uusinnan ensimmäiselle esteelle tuli jälleen kielto, tosin melko ymmärrettävästä syystä. Esteessä oli lankku, jollaisen yli Karkki ei aikaisemmin ollutkaan vielä hypännyt. Tästä toisella yrittämällä helposti yli ja seuraavan okserin etupuomi alas ja maaliin.

Mutta voinko onnellisempi olla! Päästiin maaliin ja rata oli kokonaisuudessaan hyvä ja pienet virheet sallittakoon tässä tilanteessa. Loppupeleissä jäi hyvä maku suuhun, vaikka 50cm jälkeen ajattelinkin että tämähän on ihan katastrofi koko päivä ja ehkä olen vaan ikuinen koulujyystäjä. Nyt jo kalenteria tähyillen, josko vielä tälle vuodelle saisi toiset ja ehkä kolmannetkin kilpailut esteiden parissa.

Kuvaajaa ei valitettavasti ollut matkassa, mutta tässä lohdutukseksi maisemia siitä, mistä aamulla Karkin kävin hakemassa. Kunhan ensin löysin sen yksin laitumen perimmäisestä nurkasta kaiken tuon sumun keskeltä 10min rinkiä käveltyäni.



torstai 27. elokuuta 2015

7. Voitettu pelko?

Minulla on monenlaisia kokemuksia esteratsastamisesta, hyviä ja huonoja. Pääasiassa vissiin menneisyydessä huonoja, sillä muistan jollain tasolla pelänneeni hyppäämistä hyvin pitkään, varsinkin tuon luovan kolmen vuoden tauon jälkeen joka minulla hevosista oli.

Tänään estetunnilla tajusin taas, kuinka kivaa se touhu onkaan, kun alla on hevonen johon luottaa. Edelleen se hyppääminen vähän jännittää, varsinkin kun estekorkeus nousee, ehkä vaan omaan terveen itsesuojeluvaiston takia (plus menneisyyden haamut). Pois on kuitenkin jäänyt tuntia edeltävä litroittain virtaava tuskanhiki. Ymmärrän omat kykyni (sekä hevosen), ja pystymme yhdessä rennosti suorittamaan helppoja ja jo vähän haastavampiakin tehtäviä. Joskus kuitenkin pupu tulee pöksyyn jos joku lähestyminen menee ihan mönkään. Hyvänä esimerkkinä tänään esteeltä tullut yllättävä suunnanvaihdos josta viiden laukkaskeleen päässä kaartaen toinen este. Pasmathan siinä meni sekaisin molemmilla kun kuski ei ensimmäisellä kerralla osannut hevoselle tarpeeksi hyvin kertoa minne mennään.. 


Pientä rataa siis tuli harjoiteltua tulevan viikonlopun estekilpailut mielessä. Karkki suoritti pääasiassa erinomaisesti, ja kuskikin pysyi jotenkuten kartalla ja kyydissä. Mukavaa on, kun hevosella on sen verran estesilmää että jos kuski hieman jotain mokaakin, hoitaa ratsu hypyn kuitenkin rohkeasti loppuun. Väitän, että oma ratsastamiseni esteillä on myös kehittynyt tässä viime kuukauden aikana, ja olemme yhdessä saaneet aika kivan tuntuman perussuorittamiseen. Joskus olisi tämänkin kokoisten esteiden hyppääminen minua hirvittänyt, mutta nyt ne tuntuivat suorastaan jopa siltä, että olisi ollut varaa muutamalla sentillä nostaakkin. Näillä fiiliksillä on hyvä odotella Karkin elämän ensimmäisiä estekisoja (iik! Kisajännityksestä ei sentään pääse mihinkään...)!

 Kuviakin sain muutaman, kun löin kameran käteen eräälle pahaa-aavistamattomalle uhrille.






tiistai 25. elokuuta 2015

6. Huh helteitä!


Kelit olleet lämpöisiä ja niin on energiataso ainakin ratsastajalla ollut sen mukainen... Karkki kyllä on jaksanut tavalliseen tapaan työskennellä, mutta noin muuten tuntuu rauhoittuneen huomattavasti. Liekö helteet vai muuten vaan tasaantunut?

Erään vapaapäivän/kevyen päivän kunniaksi menimme paahteelta piiloon maneesiin. Juoksutin Karkkia muutaman kierroksen ja puuhastelimme muuten vaan kaikenlaisia maastakäsin juttuja. Annoin Karkille myös tilaisuuden olla vapaana yksin maneesissa, mutta ei se ainakaan tällä kertaa ottanut iloa irti. Karkkihan asuu pihatossa laumassa melkein kymmenen muun hevosen kanssa, joten päivittäin sen tulee varmasti temmellettyä sen verran, että ei virtaa pääse kertymään turhaan. Siksi epäilen etten saanut tyylinäytteitä vauhdikkaammasta liikkumisesta, vaikka olin kamerankin kanssa oikein varautunut :D


Kuitenkin Karkki on ollut erittäin hyvä lähiaikoina ratsastaa, olemme löytäneet uutta tuntumaa etenkin vaikeisiin väistöihin ja avotaivutuksiin, sekä laukannostot alkavat tulla jo käynnistäkin! Lisäksi olemme ottaneet ensiaskeleita yksin maastoilemiseen. Aikoina, jolloin tallilla on muutakin väkeä (ottamassa mahdollinen yksin kotiin tuleva hevonen kiinni) olemme käyneet lähinnä loppukäynneillä viereisessä metsässä. Alkuun meillä oli hieman vaikeuksia päästä pihasta poistumaan ilman, että edessä kulki toinen hevonen, mutta nyt sekin on alkanut sujumaan melko sujuvasti. Itse tallipihan läpi ratsastaminen tuntuu olevan se vaikein ja pelottavin asia, metsässä Karkki jo pääsee rentoutumaankin.

Jos mä vielä torkut ennen töihin lähtöä?
Lisäksi meillä olisi tiedossa olisi ensimmäiset estekisat tulevana sunnuntaina! Kyseessä pienehköt seurakisat lähitallilla, niistä lienee helppo aloittaa pienten esteiden kera.

tiistai 18. elokuuta 2015

5. Eteenpäin ratsastamisen merkitys?

Karkin kanssa tänään ennen iltavuoroon menoa vietimme aurinkoisen ratsastushetken juuri kastellulla kentällä. On sitä taas pitkän kuivan kauden jälkeen oppinut arvostamaan, kun ei ratsastuksen jälkeen hiekka narsku hampaissa ja varusteet ole yltäpäältä paksun tomukerroksen peittämiä. 


Eilen olimme melko rankalla ja tehokkaalla koulutunnilla, joten tämän päivän vietimme kentällä lähinnä höntsäillen rennommin. Höntsäilystä huolimatta haluan, että hevonen kuitenkin kulkisi oikeinpäin ja käyttäisi itseään, eikä juoksentele ympäri kenttää päämäärättömästi. Lähinnä jätin vaikeiden asioiden harjoittelun pois, eli keskityin ympyrä- ja volttityöskentelyyn kevyesti taivutellen ja asetellen.

Alusta asti Karkki oli taas kovin jännittyneellä tuulella, jota se monesti on yksin kentällä ollessaan. Muiden hevosten seura kun toimii sillä jonkinsortin rauhoittavana lääkkeenä... Hyvää harjoitelua siis tuo yksin oleminen. Lisäksi kentän laidoilla oli monenmoisia mörköjä, ja työhön keskittymisestä ei meinannut alkuun tulla juuri mitään.

Karkki jännittyessään ja ympäristöä kytätessään monesti menettää maagisesti kyvyn liikkua eteenpäin ja jää jumittamaan. Tämä tietysti johtaa myös siihen, että sen etuosan toiminta loppuu myös samaan hengenvetoon. Myönnän, että olen sortunut monesti tällaisessa tilanteessa käden käytön koventamiseen. Olen aikoinaan valitettavasti oppinut ratsastamaan voimakkaasti kädellä, ja varsinkin ongelmatilanteissa se nousee herkästi esille. Tänäänkin jäin liian pitkäksi aikaa taas tappelemaan, kunnes erään valmentajan ääni alkoi taas takaraivossa (thank god) huutamaan eteenpäinpyrkimyksen puolesta. Tämä kyseinen valmentaja oli oikeastaan se, joka aikoinaan on saanut minut muuttamaan ratsastustyyliäni parempaan suuntaan, eli käyttämään pohkeita enemmän ja tehokaammin, kuin että vain jäisi höseltämään niiden käsien kanssa.

Valmentajan opit päässä Karkin ratsastettavuus muokkaantuikin kohdilleen, eli riittävän eteenpäinpyrkimyksen kautta se tukeutuu ohjan tuelle kevyesti ja pyrkii käyttämään itseään oikein. Harmittaa itseä, kuinka aina sortuu huonoon ratsastamiseen, mutta on varmaankin myös onni osata näin jälkeenpäin huomata ne omat virheensä, ja tarttua niihin. 






lauantai 15. elokuuta 2015

4. Tiivistä estevalmentautumista

Tänään jälleen olimme Karkin kanssa estevalmennuksessa, tällä erää Anna Kärkkäisen pitämässä. Iso onni on, että tallilla käy tasaisin väliajoin eri valmentajia, joista voi omaan ja hevosen kalenteriin valita sopivat. Perusratsastuksen sain hyvin läpi tänään, Karkki tuli jo alkuverytteilyissä tavallisen kevyeksi edestä ja toimi hyvin.

Estetehtävät olivat melko vaikeita meille. Karkkihan on aloittanut ratsastajan kanssa hyppäämisen vasta tänä kesänä, joten esteiden kanssa se on hyvinkin vihreä. Kokemattomuudestaan huolimatta se on esteillä todella rohkea, ja monet ovat sitä sen puolesta kehuneet. Tänään tulimmekin jälleen tilanteeseen, jossa se rohkeutensa osoitti.

Tehtävään kuului kolmen ristikon sarja, joiden väliin oli asetettu puomit. Eli ristikko-3m-puomi-3m-ristikko jne.. Karkki ei aikaisemmin ollut tällaiseen tehtävään törmännyt, joten kyseisen sarjan hyppääminen ensimmäistä kertaa osoittautuikin mielenkiintoiseksi; Kahdesta ensimmäisestä ristikosta hyppäsimme yli suurien kiemurtelujen kera, mutta kolmannen kohdalla tiemme erkanivat ja suunta oli melkeimpä tolppaa päin.  Tippuminen oli pienessä vauhdissa lähinnä kellahdus, ja muistomerkiksi jäi vain pieni naarmu kyynärpäähän ja kourallinen hiekkaa housuihin.

Yrityksestä viisastuneena Karkki korjasikin seuraaville kierroksille ilmiömäisen upeasti, ja kolmannella sarjan hyppykerralla se toimi kuin vanha tekijä. Saatiinkin paljon kehuja Karkin rohkeudesta ja molemminpuoleisesta luottamuksesta. Tulevaisuus näyttää siis melkoisen valoisalta :)

Muut tehtävät tunnilla (rata) onnistuivat kohtuullisen hyvin, ongelmat olivat lähinnä etäisyyden hakemisessa. Itselle etäisyyden näkeminen on ollut aina melko vaikeaa, mutta toivottavasti rutiinin myötä asia alkaa korjaantua. Onneksi on alla hevonen joka on itsevarma hyppääjä. Se varmasti helpottaa kouluratsastajan tuskaa..

Kuvaaja valitettavasti ilmestyi paikanpäälle liian myöhään, tässä päivän pieni kuvasaldo:






torstai 13. elokuuta 2015

3. Leivotaan kouluratsastajasta esteratsastajaa

Estehevosen ostettuani on tietysti minunkin täytynyt tehdä ryhdistäytymisliike lajin suuntaan, tosin se on tuntunut jopa luonnolliselta valinnalta, Karkki kun hyppäämisestä tuntuu nauttivan ja tämäkin ratsastaja on löytänyt vuosia sitten lajiin kadotetun innostuksen uudelleen.

Nuorempana olen siis seuratasolla kisannut esteitä jonkinverran, pääasiassa ratsastuskoulun ponilla. Miksi hyppääminen aikoinaan alkoi puulle maistumaan johtuu pitkälti varmasti siitä, että 50% hyppäämiskerroista onnistuin jotenkin ponin selästä tippumaan, tai sitten kieltojen määrä kasvoi niin suureksi että ratsastajanakin alkoi miettimään, onko touhussa mitään järkeä. Nyt alla oleva ratsu puolestaan imee esteelle, hyppää helposti ja on myös helposti esteillä ratsastettavissa. Nämä asiat yhdessä ovat saaneet suuria onnistumisen tunteita ja en pysy pöksyissäni kun odotan uutta hyppykertaa!

Tänään olimmekin jälleen Jari Sneckin silmän alla valmentautumassa omalla kotikentällä. Karkilla olen hypännyt naurettavan vähän, alle kymmen tuntia varmasti ja niistäkin suurimman osan Jarin tunnilla. Kyseinen valmennus oli myös silloin, kun ihka ensimmäistä kertaa Karkilla hyppäsin. Mukavaa olla siis sellaisen henkilön opastuksessa, joka on näkemässä kehityskaarta alusta asti.

Alkuun tavalliseen tapaan veryttelyn teimme itsenäisesti, jossa Karkki ei ollut ihan niin hyvin ravissa pohkeen edessä kuin olisin halunnut. Laukan mukaanottaminen hieman paransi tilannetta, mutta muuten alkuun meno oli kovinkin tahmeaa. Kuitenkin heti veryttelyhyppyjen alkaessa vanha tuttu eteenpäinpyrkimys palasi ja sain alkaa keskittymään tasaisen hyvän tuntuman pitämiseen esteitä lähestyessä. Joskus laukka tahtoo levitä kovinkin pitkäksi ennen esteitä, joten tuon tuntuma-asian harjoittelu on ollut isossa roolissa hypätessä. Kuten videoltakin kuulette, vauhdin hidastamisesta meille jaksetaan muistuttaa :D

Itse hyppytunti meni superhyvin. Pieniä virheitä tuli matkanvarrella, mutta ne saatiin heti seuraavalle kierrokselle korjattua. Oma asento hypyssä ja ohjien pituus itselle on vaikeita asioita, pitäisi hypyssä myödätä enemmän, ja esteiden välillä säilyttää käden paikka tarpeeksi edessä ilman että päästää ohjaa pitkäksi. Lisäksi hartialinjasta pitäisi päästä hyppyyn rennommin mukaan, eikä tönöttää pystyssä. Ensimmäistä kertaa näin myös itseni tässä videolla Karkin selässä. Niin kamalaa katseltavaa meno ei omaan silmään ollut mitä pelkäsin, mutta paljon parannettavaakin nään.

Onneksi sain ei-niin-hevosista-pitävän äitini mukaan, jonka pakotin ottamaan muutamia videopätkiä, tässä niistä lyhyt kollaasi: (melko kaukaa kuvattu mutta kyllä siitä jotain näkee..)





keskiviikko 12. elokuuta 2015

2. Nuori hevonen ensihevosena?

Ensimmäisen oman hevosen ostaminen.
Tapahtuma jonka jokainen hevosesta haaveileva on varmasti kuvitellut mielessään läpi uudelleen ja uudelleen. Millainen sen hevosen pitäisi olla, mitä sen ostamisessa tulee ottaa huomioon, kokeilureissut, millaista elämä sen jälkeen mahtaakaan olla jnejne..

Itse olin nuo kaikki asiat jo suunnitellut valmiiksi, mutta kas, oma tarinani hevosenomistajaksi olikin aivan erilainen. Tutun hevosen ostamisessa oli toki puolensa. Tiesin tarkalleen sen historian edellisen puolen vuoden ajalta hyvine ja huonoine puolineen. Olin ratsastanut hevosella useasti, kahdet kilpailutkin olimme yhdessä jo kokeneet. Näin miten hevonen lastautuu ja matkustaa, miten se käyttäytyy kengittäessä sekä monia muita asioita. Yllätysmomentit oli näin siis ostotilanteessa minimoitu.

Ainoa asia mikä minua ostotilanteessa mietitytti, olikin Karkin nuori ikä. Toki nuoren hevosen ostamisessa on puolensa, mutta itse kuitenkin hyvin "perustasoisena" ratsastajana, joka on korkeimmillaan 2-tason HeB radoilla taitojaan näytellyt, alkaa sitä miettimään onko itsellä tarpeeksi rahkeita ja kykyä kouluttaa niinkin vihreää hevosta kuin Karkki on. Uskoa minuun toki valaa se, että olenhan jo kyseistä asiaa toteuttanut viimeiset puolivuotta, mutta takaraivossa kolkutteleva "epäonnistumisen" mahdollisuus luo tiettyä epävarmuutta. Mitä jos onnistunkin jollain tapaa pilaamaan hevosen? Tuskimpa, mutta nyt kun vastuu on kokonaan minulla, luo se ilmeisesti jonkinlaisen huolen siitä, että pitäisi onnistua täydellisesti. Varsinkin kun tämä hullu kouluratsastaja meni ostamaan tulevaisuuden estehevosen.

Ennen ajattelin, että ensimmäinen hevonen minulla olisi noin 10-vuotias opetusmestari tyylinen suuri koulunorsu, jonka kanssa kehittyisin huimasti ja pääsisin liitelemään vaativia kouluratoja. Kohtalo ilmeisesti puuttui peliin. Ja tunteet. Voisi ajatella, että tunnepohjalta tehdyt kaupat eivät nekään kovin viisaat ole, mutta tässä vaiheessa yhteistä matkaamme olen varma siitä, että tämä oli oikea päätös.

Onni on, että Karkki majailee tallilla jossa ympärillä pyörii jatkuvasti alan ammattilaisia minua auttamassa. Pyrinkin mahdollisimman usein osallistumaan ratsastuskoulun tunneille, valmennuksiin ja muihin kissanristiäisiin itseäni ja hevosta eteepäin viedäkseni. Pyrin myös turhasta tiukkapipoisuudesta luopumaan, vastoinkäymiset kun tuskin ovat vältettävissä. Rennommalla asenteella nuoren hevosen kanssa varmasti pääseekin pidemmälle, jos vertaa armottomaan täydellisyyden tavoitteluun. Oppimassahan tässä ollaan, molemmat.


tiistai 11. elokuuta 2015

1. Tervetuloa!

Syystä tai toisesta tänne eksyneenä toivotan kaikki lukijat tervetulleiksi.

Blogi on perustettu lämpimänä kesäiltana elokuussa loman autuaassa mitääntekemättömyyden tilassa. Tarkoitus on saada päiväkirjamaisesti hevosenomistajan arjen tapahtumat ylös. Kirjoitusten luojana toimii Heta, miltei koko elämänsä hevosia harrastanut naisen alku, joka teki elämänsä parhaan virheen kesällä 2015; osti puolivahingossa itselleen ensimmäisen oman hevosen.

Tarinoiden päätähtenä toimiikin suomenhevostamma Aina-Karisma eli Karkki, nyt viisivuotias lupaava ratsunalku:


Karkki oli itselle ostotilanteessa jo vanha tuttu, sillä se oli saapunut tallillemme puolivuotta sitten jouluna. Sen oli tarkoitus opetella tuntihevosen elämään, mutta ei siihen tehtävään valitettavasti sopeutunut melko reaktiivisena ja potetntiaalisenakin ratsuna. Näinollen Karkki laitettiin myyntiin. Olin ehtinyt kuitenkin ehtinyt jo mokomaan kiintymään, ja näin tilaisuuden kuin minulle luotuna; omistajanvaihdos tehtiin heinäkuun puolivälissä.

Nyt hevosenomistajan aakkosia opetellen ja naamalla vielä suuren hymyn kera,
Heta & Karkki