torstai 27. elokuuta 2015

7. Voitettu pelko?

Minulla on monenlaisia kokemuksia esteratsastamisesta, hyviä ja huonoja. Pääasiassa vissiin menneisyydessä huonoja, sillä muistan jollain tasolla pelänneeni hyppäämistä hyvin pitkään, varsinkin tuon luovan kolmen vuoden tauon jälkeen joka minulla hevosista oli.

Tänään estetunnilla tajusin taas, kuinka kivaa se touhu onkaan, kun alla on hevonen johon luottaa. Edelleen se hyppääminen vähän jännittää, varsinkin kun estekorkeus nousee, ehkä vaan omaan terveen itsesuojeluvaiston takia (plus menneisyyden haamut). Pois on kuitenkin jäänyt tuntia edeltävä litroittain virtaava tuskanhiki. Ymmärrän omat kykyni (sekä hevosen), ja pystymme yhdessä rennosti suorittamaan helppoja ja jo vähän haastavampiakin tehtäviä. Joskus kuitenkin pupu tulee pöksyyn jos joku lähestyminen menee ihan mönkään. Hyvänä esimerkkinä tänään esteeltä tullut yllättävä suunnanvaihdos josta viiden laukkaskeleen päässä kaartaen toinen este. Pasmathan siinä meni sekaisin molemmilla kun kuski ei ensimmäisellä kerralla osannut hevoselle tarpeeksi hyvin kertoa minne mennään.. 


Pientä rataa siis tuli harjoiteltua tulevan viikonlopun estekilpailut mielessä. Karkki suoritti pääasiassa erinomaisesti, ja kuskikin pysyi jotenkuten kartalla ja kyydissä. Mukavaa on, kun hevosella on sen verran estesilmää että jos kuski hieman jotain mokaakin, hoitaa ratsu hypyn kuitenkin rohkeasti loppuun. Väitän, että oma ratsastamiseni esteillä on myös kehittynyt tässä viime kuukauden aikana, ja olemme yhdessä saaneet aika kivan tuntuman perussuorittamiseen. Joskus olisi tämänkin kokoisten esteiden hyppääminen minua hirvittänyt, mutta nyt ne tuntuivat suorastaan jopa siltä, että olisi ollut varaa muutamalla sentillä nostaakkin. Näillä fiiliksillä on hyvä odotella Karkin elämän ensimmäisiä estekisoja (iik! Kisajännityksestä ei sentään pääse mihinkään...)!

 Kuviakin sain muutaman, kun löin kameran käteen eräälle pahaa-aavistamattomalle uhrille.






tiistai 25. elokuuta 2015

6. Huh helteitä!


Kelit olleet lämpöisiä ja niin on energiataso ainakin ratsastajalla ollut sen mukainen... Karkki kyllä on jaksanut tavalliseen tapaan työskennellä, mutta noin muuten tuntuu rauhoittuneen huomattavasti. Liekö helteet vai muuten vaan tasaantunut?

Erään vapaapäivän/kevyen päivän kunniaksi menimme paahteelta piiloon maneesiin. Juoksutin Karkkia muutaman kierroksen ja puuhastelimme muuten vaan kaikenlaisia maastakäsin juttuja. Annoin Karkille myös tilaisuuden olla vapaana yksin maneesissa, mutta ei se ainakaan tällä kertaa ottanut iloa irti. Karkkihan asuu pihatossa laumassa melkein kymmenen muun hevosen kanssa, joten päivittäin sen tulee varmasti temmellettyä sen verran, että ei virtaa pääse kertymään turhaan. Siksi epäilen etten saanut tyylinäytteitä vauhdikkaammasta liikkumisesta, vaikka olin kamerankin kanssa oikein varautunut :D


Kuitenkin Karkki on ollut erittäin hyvä lähiaikoina ratsastaa, olemme löytäneet uutta tuntumaa etenkin vaikeisiin väistöihin ja avotaivutuksiin, sekä laukannostot alkavat tulla jo käynnistäkin! Lisäksi olemme ottaneet ensiaskeleita yksin maastoilemiseen. Aikoina, jolloin tallilla on muutakin väkeä (ottamassa mahdollinen yksin kotiin tuleva hevonen kiinni) olemme käyneet lähinnä loppukäynneillä viereisessä metsässä. Alkuun meillä oli hieman vaikeuksia päästä pihasta poistumaan ilman, että edessä kulki toinen hevonen, mutta nyt sekin on alkanut sujumaan melko sujuvasti. Itse tallipihan läpi ratsastaminen tuntuu olevan se vaikein ja pelottavin asia, metsässä Karkki jo pääsee rentoutumaankin.

Jos mä vielä torkut ennen töihin lähtöä?
Lisäksi meillä olisi tiedossa olisi ensimmäiset estekisat tulevana sunnuntaina! Kyseessä pienehköt seurakisat lähitallilla, niistä lienee helppo aloittaa pienten esteiden kera.

tiistai 18. elokuuta 2015

5. Eteenpäin ratsastamisen merkitys?

Karkin kanssa tänään ennen iltavuoroon menoa vietimme aurinkoisen ratsastushetken juuri kastellulla kentällä. On sitä taas pitkän kuivan kauden jälkeen oppinut arvostamaan, kun ei ratsastuksen jälkeen hiekka narsku hampaissa ja varusteet ole yltäpäältä paksun tomukerroksen peittämiä. 


Eilen olimme melko rankalla ja tehokkaalla koulutunnilla, joten tämän päivän vietimme kentällä lähinnä höntsäillen rennommin. Höntsäilystä huolimatta haluan, että hevonen kuitenkin kulkisi oikeinpäin ja käyttäisi itseään, eikä juoksentele ympäri kenttää päämäärättömästi. Lähinnä jätin vaikeiden asioiden harjoittelun pois, eli keskityin ympyrä- ja volttityöskentelyyn kevyesti taivutellen ja asetellen.

Alusta asti Karkki oli taas kovin jännittyneellä tuulella, jota se monesti on yksin kentällä ollessaan. Muiden hevosten seura kun toimii sillä jonkinsortin rauhoittavana lääkkeenä... Hyvää harjoitelua siis tuo yksin oleminen. Lisäksi kentän laidoilla oli monenmoisia mörköjä, ja työhön keskittymisestä ei meinannut alkuun tulla juuri mitään.

Karkki jännittyessään ja ympäristöä kytätessään monesti menettää maagisesti kyvyn liikkua eteenpäin ja jää jumittamaan. Tämä tietysti johtaa myös siihen, että sen etuosan toiminta loppuu myös samaan hengenvetoon. Myönnän, että olen sortunut monesti tällaisessa tilanteessa käden käytön koventamiseen. Olen aikoinaan valitettavasti oppinut ratsastamaan voimakkaasti kädellä, ja varsinkin ongelmatilanteissa se nousee herkästi esille. Tänäänkin jäin liian pitkäksi aikaa taas tappelemaan, kunnes erään valmentajan ääni alkoi taas takaraivossa (thank god) huutamaan eteenpäinpyrkimyksen puolesta. Tämä kyseinen valmentaja oli oikeastaan se, joka aikoinaan on saanut minut muuttamaan ratsastustyyliäni parempaan suuntaan, eli käyttämään pohkeita enemmän ja tehokaammin, kuin että vain jäisi höseltämään niiden käsien kanssa.

Valmentajan opit päässä Karkin ratsastettavuus muokkaantuikin kohdilleen, eli riittävän eteenpäinpyrkimyksen kautta se tukeutuu ohjan tuelle kevyesti ja pyrkii käyttämään itseään oikein. Harmittaa itseä, kuinka aina sortuu huonoon ratsastamiseen, mutta on varmaankin myös onni osata näin jälkeenpäin huomata ne omat virheensä, ja tarttua niihin. 






lauantai 15. elokuuta 2015

4. Tiivistä estevalmentautumista

Tänään jälleen olimme Karkin kanssa estevalmennuksessa, tällä erää Anna Kärkkäisen pitämässä. Iso onni on, että tallilla käy tasaisin väliajoin eri valmentajia, joista voi omaan ja hevosen kalenteriin valita sopivat. Perusratsastuksen sain hyvin läpi tänään, Karkki tuli jo alkuverytteilyissä tavallisen kevyeksi edestä ja toimi hyvin.

Estetehtävät olivat melko vaikeita meille. Karkkihan on aloittanut ratsastajan kanssa hyppäämisen vasta tänä kesänä, joten esteiden kanssa se on hyvinkin vihreä. Kokemattomuudestaan huolimatta se on esteillä todella rohkea, ja monet ovat sitä sen puolesta kehuneet. Tänään tulimmekin jälleen tilanteeseen, jossa se rohkeutensa osoitti.

Tehtävään kuului kolmen ristikon sarja, joiden väliin oli asetettu puomit. Eli ristikko-3m-puomi-3m-ristikko jne.. Karkki ei aikaisemmin ollut tällaiseen tehtävään törmännyt, joten kyseisen sarjan hyppääminen ensimmäistä kertaa osoittautuikin mielenkiintoiseksi; Kahdesta ensimmäisestä ristikosta hyppäsimme yli suurien kiemurtelujen kera, mutta kolmannen kohdalla tiemme erkanivat ja suunta oli melkeimpä tolppaa päin.  Tippuminen oli pienessä vauhdissa lähinnä kellahdus, ja muistomerkiksi jäi vain pieni naarmu kyynärpäähän ja kourallinen hiekkaa housuihin.

Yrityksestä viisastuneena Karkki korjasikin seuraaville kierroksille ilmiömäisen upeasti, ja kolmannella sarjan hyppykerralla se toimi kuin vanha tekijä. Saatiinkin paljon kehuja Karkin rohkeudesta ja molemminpuoleisesta luottamuksesta. Tulevaisuus näyttää siis melkoisen valoisalta :)

Muut tehtävät tunnilla (rata) onnistuivat kohtuullisen hyvin, ongelmat olivat lähinnä etäisyyden hakemisessa. Itselle etäisyyden näkeminen on ollut aina melko vaikeaa, mutta toivottavasti rutiinin myötä asia alkaa korjaantua. Onneksi on alla hevonen joka on itsevarma hyppääjä. Se varmasti helpottaa kouluratsastajan tuskaa..

Kuvaaja valitettavasti ilmestyi paikanpäälle liian myöhään, tässä päivän pieni kuvasaldo:






torstai 13. elokuuta 2015

3. Leivotaan kouluratsastajasta esteratsastajaa

Estehevosen ostettuani on tietysti minunkin täytynyt tehdä ryhdistäytymisliike lajin suuntaan, tosin se on tuntunut jopa luonnolliselta valinnalta, Karkki kun hyppäämisestä tuntuu nauttivan ja tämäkin ratsastaja on löytänyt vuosia sitten lajiin kadotetun innostuksen uudelleen.

Nuorempana olen siis seuratasolla kisannut esteitä jonkinverran, pääasiassa ratsastuskoulun ponilla. Miksi hyppääminen aikoinaan alkoi puulle maistumaan johtuu pitkälti varmasti siitä, että 50% hyppäämiskerroista onnistuin jotenkin ponin selästä tippumaan, tai sitten kieltojen määrä kasvoi niin suureksi että ratsastajanakin alkoi miettimään, onko touhussa mitään järkeä. Nyt alla oleva ratsu puolestaan imee esteelle, hyppää helposti ja on myös helposti esteillä ratsastettavissa. Nämä asiat yhdessä ovat saaneet suuria onnistumisen tunteita ja en pysy pöksyissäni kun odotan uutta hyppykertaa!

Tänään olimmekin jälleen Jari Sneckin silmän alla valmentautumassa omalla kotikentällä. Karkilla olen hypännyt naurettavan vähän, alle kymmen tuntia varmasti ja niistäkin suurimman osan Jarin tunnilla. Kyseinen valmennus oli myös silloin, kun ihka ensimmäistä kertaa Karkilla hyppäsin. Mukavaa olla siis sellaisen henkilön opastuksessa, joka on näkemässä kehityskaarta alusta asti.

Alkuun tavalliseen tapaan veryttelyn teimme itsenäisesti, jossa Karkki ei ollut ihan niin hyvin ravissa pohkeen edessä kuin olisin halunnut. Laukan mukaanottaminen hieman paransi tilannetta, mutta muuten alkuun meno oli kovinkin tahmeaa. Kuitenkin heti veryttelyhyppyjen alkaessa vanha tuttu eteenpäinpyrkimys palasi ja sain alkaa keskittymään tasaisen hyvän tuntuman pitämiseen esteitä lähestyessä. Joskus laukka tahtoo levitä kovinkin pitkäksi ennen esteitä, joten tuon tuntuma-asian harjoittelu on ollut isossa roolissa hypätessä. Kuten videoltakin kuulette, vauhdin hidastamisesta meille jaksetaan muistuttaa :D

Itse hyppytunti meni superhyvin. Pieniä virheitä tuli matkanvarrella, mutta ne saatiin heti seuraavalle kierrokselle korjattua. Oma asento hypyssä ja ohjien pituus itselle on vaikeita asioita, pitäisi hypyssä myödätä enemmän, ja esteiden välillä säilyttää käden paikka tarpeeksi edessä ilman että päästää ohjaa pitkäksi. Lisäksi hartialinjasta pitäisi päästä hyppyyn rennommin mukaan, eikä tönöttää pystyssä. Ensimmäistä kertaa näin myös itseni tässä videolla Karkin selässä. Niin kamalaa katseltavaa meno ei omaan silmään ollut mitä pelkäsin, mutta paljon parannettavaakin nään.

Onneksi sain ei-niin-hevosista-pitävän äitini mukaan, jonka pakotin ottamaan muutamia videopätkiä, tässä niistä lyhyt kollaasi: (melko kaukaa kuvattu mutta kyllä siitä jotain näkee..)





keskiviikko 12. elokuuta 2015

2. Nuori hevonen ensihevosena?

Ensimmäisen oman hevosen ostaminen.
Tapahtuma jonka jokainen hevosesta haaveileva on varmasti kuvitellut mielessään läpi uudelleen ja uudelleen. Millainen sen hevosen pitäisi olla, mitä sen ostamisessa tulee ottaa huomioon, kokeilureissut, millaista elämä sen jälkeen mahtaakaan olla jnejne..

Itse olin nuo kaikki asiat jo suunnitellut valmiiksi, mutta kas, oma tarinani hevosenomistajaksi olikin aivan erilainen. Tutun hevosen ostamisessa oli toki puolensa. Tiesin tarkalleen sen historian edellisen puolen vuoden ajalta hyvine ja huonoine puolineen. Olin ratsastanut hevosella useasti, kahdet kilpailutkin olimme yhdessä jo kokeneet. Näin miten hevonen lastautuu ja matkustaa, miten se käyttäytyy kengittäessä sekä monia muita asioita. Yllätysmomentit oli näin siis ostotilanteessa minimoitu.

Ainoa asia mikä minua ostotilanteessa mietitytti, olikin Karkin nuori ikä. Toki nuoren hevosen ostamisessa on puolensa, mutta itse kuitenkin hyvin "perustasoisena" ratsastajana, joka on korkeimmillaan 2-tason HeB radoilla taitojaan näytellyt, alkaa sitä miettimään onko itsellä tarpeeksi rahkeita ja kykyä kouluttaa niinkin vihreää hevosta kuin Karkki on. Uskoa minuun toki valaa se, että olenhan jo kyseistä asiaa toteuttanut viimeiset puolivuotta, mutta takaraivossa kolkutteleva "epäonnistumisen" mahdollisuus luo tiettyä epävarmuutta. Mitä jos onnistunkin jollain tapaa pilaamaan hevosen? Tuskimpa, mutta nyt kun vastuu on kokonaan minulla, luo se ilmeisesti jonkinlaisen huolen siitä, että pitäisi onnistua täydellisesti. Varsinkin kun tämä hullu kouluratsastaja meni ostamaan tulevaisuuden estehevosen.

Ennen ajattelin, että ensimmäinen hevonen minulla olisi noin 10-vuotias opetusmestari tyylinen suuri koulunorsu, jonka kanssa kehittyisin huimasti ja pääsisin liitelemään vaativia kouluratoja. Kohtalo ilmeisesti puuttui peliin. Ja tunteet. Voisi ajatella, että tunnepohjalta tehdyt kaupat eivät nekään kovin viisaat ole, mutta tässä vaiheessa yhteistä matkaamme olen varma siitä, että tämä oli oikea päätös.

Onni on, että Karkki majailee tallilla jossa ympärillä pyörii jatkuvasti alan ammattilaisia minua auttamassa. Pyrinkin mahdollisimman usein osallistumaan ratsastuskoulun tunneille, valmennuksiin ja muihin kissanristiäisiin itseäni ja hevosta eteepäin viedäkseni. Pyrin myös turhasta tiukkapipoisuudesta luopumaan, vastoinkäymiset kun tuskin ovat vältettävissä. Rennommalla asenteella nuoren hevosen kanssa varmasti pääseekin pidemmälle, jos vertaa armottomaan täydellisyyden tavoitteluun. Oppimassahan tässä ollaan, molemmat.


tiistai 11. elokuuta 2015

1. Tervetuloa!

Syystä tai toisesta tänne eksyneenä toivotan kaikki lukijat tervetulleiksi.

Blogi on perustettu lämpimänä kesäiltana elokuussa loman autuaassa mitääntekemättömyyden tilassa. Tarkoitus on saada päiväkirjamaisesti hevosenomistajan arjen tapahtumat ylös. Kirjoitusten luojana toimii Heta, miltei koko elämänsä hevosia harrastanut naisen alku, joka teki elämänsä parhaan virheen kesällä 2015; osti puolivahingossa itselleen ensimmäisen oman hevosen.

Tarinoiden päätähtenä toimiikin suomenhevostamma Aina-Karisma eli Karkki, nyt viisivuotias lupaava ratsunalku:


Karkki oli itselle ostotilanteessa jo vanha tuttu, sillä se oli saapunut tallillemme puolivuotta sitten jouluna. Sen oli tarkoitus opetella tuntihevosen elämään, mutta ei siihen tehtävään valitettavasti sopeutunut melko reaktiivisena ja potetntiaalisenakin ratsuna. Näinollen Karkki laitettiin myyntiin. Olin ehtinyt kuitenkin ehtinyt jo mokomaan kiintymään, ja näin tilaisuuden kuin minulle luotuna; omistajanvaihdos tehtiin heinäkuun puolivälissä.

Nyt hevosenomistajan aakkosia opetellen ja naamalla vielä suuren hymyn kera,
Heta & Karkki