maanantai 21. syyskuuta 2015

11. Sänkkärillä!

Upeiden syyskelien helliessä päätimme viikonloppuna erään hirvikärpäsrikkaan maastoretken päätteeksi ottaa vielä muutaman kierroksen läheisellä juuri puidulla pellolla. Onneksi tallin naapurissa asuu henkilö, joka suhtautuu suopeasti ja antaa luvan aina sänkipellolla ratsastamiseen.


Karkille pelto oli ihan uusi juttu, joten hieman jännittäen sitä tietty liikenteessä oltiin. Etukäteen pelkäsin että saako se nyt jonkun pukittelkohtauksen tai muuten vaan katoaa alta. Pelot jäi onneksi ihan turhiksi, ja päästiin nauttimaan vauhdista. Se suhtautui uuteen asiaan ihailtavan tyynesti, eikä hötkyillyt tavallista enempää, kunhan sai kaverin perässä puksuttaa oli vauhti sitten hidas tai kova. 

Ja kyllä sitä kovaa päästeltiinkin! Ah sitä vauhdin hurmaa kun pääsee laukkaamaan avointa peltoa hevonen korvat tötteröllä, niin että viiman ansiosta silmästä vierähtää kyynel. Ja onhan se hyvää vaihtelevaa treeniäkin hevoselle ainaisen kentällä jyystämisen sijasta. Hevosen mielen virkistämisen lisäksi virkistää se omaakin mieltä. Oli ihana huomata kuinka ratsastaessa on hymy korvissa ja suorastaan naurattaa. Ei sen aina niin vakavaa tarvitse olla. Se on yksi asia minkä olen hevosenomistajana oppinut. Pitää ostata nauttia näistä hetkistä. Varsinkin nuoren hevosen kanssa täytyy olla huumorintajua ja osata välillä höllätä nutturaa. 



Lopuksi vielä pieni videopätkä touhuiluista, sen mitä matkaseura pystyi kuvaamaan kadottamatta omaa ratsua altaan:


lauantai 19. syyskuuta 2015

10. Syksy saapuu

Hetkeen en ole päivittänyt, joten kerrataampa viimeaikojen kuulumiset. Kilpailuiden jälkeen vietimme pari viikkoa hyppytaukoa, ja palasimme sorvin ääreen tällä viikolla taas Jarin valmennuksen merkeissä. Näinkin lyhyen tauon jälkeen alkuun piti taas hakea sujuvuutta hyppyihin ja eritoten pyrin keskittymään omaan asentoon ja siihen, etten heitä ohjia pois. Tämä on yllättävän vaikeaa, sillä hypyissä Karkki vetää päänsä melko voimakkaasti alaspäin, joten ohjat helposti pääsevät luistamaan otteesta. Noh, harjoittelu tekee mestarin eli ensi viikon valmennusta odotellessa.

Lisäksi olen pyrkinyt lisäämään maastoilun määrää. Kävelyreissuja on tehty loppukäynneiksi ja muutenkin, seurana ratsun uraa aloitteleva 3-vuotias suokkitamma. Vauhdikkaampia reissujakin on mahtunut mukaan sitten vähän isommalla porukalla. Esimerkiksi suomenhevosen päivänä olimme kahden tunnin maastoretkellä, jossa oli mukana ratsastuskoulunkin asiakkaita.

Tulevaisuudessa käyntimaastoja (jotka ristimme "kuntomaastoiksi") olisi tarkoitus tehdä säännöllisesti noin kerran viikkon tallin nuorten ja yhden kuntoutettavan hevosen kanssa. Nuorelle hevoselle, jolla on hieman löysät takapolvet kuten Karkilla, on erittäin tervetullutta liikuntaa kävellä maastossa ja metsissä vaihtelevassa maastossa. Hyvää pitäisi tehdä mielelle ja kropalle, myös ratsastajan :)

Maneesiakin on täytynyt alkaa kelien puolesta kuluttamaan hieman useammin sateita vältellessä. Mukavaa maneesissa ratsastamisessa on, että saa peilistä vilkuiltua menoa aina välillä. Helpottaa huomattavasti esimerkiksi väistöjen ja avotaivutusten kanssa. Väistöistä puheenollen Karkki on vihdoin alkanut ottamaan hyviä askeleita raviväistöissä, jotka ovat sille olleet melko vaikeita. Vielä huomaan selkeää puolieroa; vasemman pohkeen väistäminen tuntuu huomattavasti helpommalta.

Loppuun kännykkälaatuista kuvamateriaalia parilta viime viikolta:











sunnuntai 6. syyskuuta 2015

9. Vierailijoita ja istunnan korjausta

Olin sopinut erään ystäväni kanssa, että tämä tulisi ratsastamaan Karkilla. Tämä siksi, koska ajattelin että olisi kiva nähdä joku osaava ratsastaja Karkin selässä, ja noin muutenkin nähdä miten hevonen liikkuu kun ei sieltä selästä kyseistä havaintoa kykene kunnolla tekemään vaikka kuinka vilkuilisi maneesin peileistä. Lisäksi tällä ystävällä on nuorista hevosista huomattavasti enemmän kokemusta kuin itselläni, joten oli kiva saada havaintoja ja vinkkejä tulevaisuutta varten.

Samalla reissulla omat isovanhempani olivat alkuun ihastelemassa Karkkia. Tallilla he ovatkin olleet viimeksi joskus kun olen ollut reilu 10-vuotias, ja ollut hoitamassa ensimmäistä hoitoponiani. Mukavaa että he ovat vieläkin yhtä kiinnostuneita ja innostuneita minun harrastuksestani.


Alkuveryttelin Karkin itse, ja vieraileva tähti Minna auttoi samalla minua korjaamaan omaa istuntaani. Minulla nimittäin helposti jalka painuu eteen hevosen kainaloa kohti ravissa, ja keventäessä jalka ei meinaa pysyä millään paikoillaan. Lisäksi minun varpaankärjet osoittavat liiankin usein sivuille päin. Tämän asentovirheen korjaaminen tuntuikin lievästi sanottuna mahdottomalta, ja jo muutaman minuutin ähkimisen jälkeen olin aivan puhki. Ikävä tuli koulusatulaa, jota emme tällähetkellä omista. Noh, harjoittelu tekee mestarin, eli opit mielessä kohti parempaa istumista ja vaikuttamista! Ja toivottavasti saan joskus sen koulusatulankin ostettua :D



Mutta oli ilo katsoa vierestä oman hevosen liikkumista, eikä se nyt pöllömmältä näytä. Minnan avulla saatiin muutama perusongelma hahmotettua. Varsinkin oikeassa kierroksessa kääntyessä Karkin ulkolapa puskee todella herkästi ulospäin, joten erilaiset vasta-asetus ym. harjoitteet ovat paikoillaan esimerkiksi ympyrällä. Vasemmalle puolestaan Karkki ei taivu juurikaan, joten siinä toinen asia johon tulevaisuudessa keskittyä. Ja aivan perusteisiin kun palataan, täytyy muistaa että jatkuva eteenpäinpyrkimys säilyy. Karkilla on varsinkin ratsastuksen alkuun tapana jäädä herkästi pohkeen taakse, jos ei ole tarkkana. Tämän vuoksi ensimmäiset laukannostot jäävät helposti vain yritykseksi, joten riittävä eteenpäinpyrkimys ja superhuolellinen valmistelu ovat avainsanoja. Niinkuin varmasti minkä tahansa nuoren ratsastamisessa. Nuori hevonen opettaa ratsastajalleenkin ilahduttavan paljon siitä, kuinka ratsastuksen täytyy olla mahdollisimman selkeää ja apuja käyttää yksi kerrallaan.




keskiviikko 2. syyskuuta 2015

8. Ensimmäiset estekilpailut

30.8. Kävimme Alaspään ratsastuskeskuksella hyppäämässä Karkin elämän ensimmäiset estekilpailut. Tämän vuoksi olin ajatellut, että aloitetaan jostain varmasti helposta ja mukavasta jotta saadaan hyviä kokemuksia; luokkakorkeuksiksi valikoitui siis 50cm ja 70cm.

Lastausharjoittelua toki myös saimme, sitäkään ei turhan paljoa ole tullut tässä tehtyä. Mutta ylpeä sai pikkuhepastaan olla kun se käveli koppiin melkein suoraa leivällä houkutellen ja pienellä tuuppauksella takapuolesta :) Itse kilpailupaikalla Karkki oli odotettua asiallisempi. Mitä nyt hieman kavereille hirnuili, mutta rauhoittui ja rentoutui veryttelyssä ennätysajassa.

Muutama veryttelyhyppy alle ja radalle. Tässä vaiheessa Karkki sitten jännittyikin, kun joutui yksin uuteen maisemaan. 50cm luokassa tuli kielto heti ensimmäiselle esteelle. Väärän väriset puomit ilmeisesti tai sitten se esteen takana ollut lätäkkö ei houkutellut. Toisella lähestymisellä hyppy yli ja sellaisella ilmavaralla ettei kuski ollut varautunut, ja tulla tupsahti maankamaralle (onneksi ei sentään siihen lätäkköön..). Siinä sitten ajatellessa että näinkö se meidän estekilpailu-ura alkaa keräsin ajatuksia seuraavaa luokkaa varten.

70cm radalle mentäessä yritn korjata virheeni. Kiertelimme radalla ravissa hieman kauemmin ja näytin Karkille paikkoja jotta se hieman rentoutuisi ennen rataa. Saattoi olla että sen vuoksi ensimmäinen rata ei onnistunut, kun en edes tajunnut näyttää hevoselle kenttää että mihin sitä on oikein tultu.. Tämä kuitenkin ilmeisesti toimi, sillä perusradan hyppäsimme virheettä! Näin pitkälle en alunperin ollut ajatellut edes pääseväni, joten tämä jo itsessään oli pelkkää voittoa. Uusinnan ensimmäiselle esteelle tuli jälleen kielto, tosin melko ymmärrettävästä syystä. Esteessä oli lankku, jollaisen yli Karkki ei aikaisemmin ollutkaan vielä hypännyt. Tästä toisella yrittämällä helposti yli ja seuraavan okserin etupuomi alas ja maaliin.

Mutta voinko onnellisempi olla! Päästiin maaliin ja rata oli kokonaisuudessaan hyvä ja pienet virheet sallittakoon tässä tilanteessa. Loppupeleissä jäi hyvä maku suuhun, vaikka 50cm jälkeen ajattelinkin että tämähän on ihan katastrofi koko päivä ja ehkä olen vaan ikuinen koulujyystäjä. Nyt jo kalenteria tähyillen, josko vielä tälle vuodelle saisi toiset ja ehkä kolmannetkin kilpailut esteiden parissa.

Kuvaajaa ei valitettavasti ollut matkassa, mutta tässä lohdutukseksi maisemia siitä, mistä aamulla Karkin kävin hakemassa. Kunhan ensin löysin sen yksin laitumen perimmäisestä nurkasta kaiken tuon sumun keskeltä 10min rinkiä käveltyäni.