lauantai 24. lokakuuta 2015

14. Kuinka nopeasti edetä nuoren kanssa?

Kisojen jälkeen Karkilla on ollut hieman leppoisampaa elämää, normaalia enemmän vapaata ja pääasiallisesti liikunta on ollut sitten maastoilua. Jonkin sortin lomaksikin voisi siis kutsua. Tärkeää nuorelle hevoselle kun mieli ja kroppa pääsee lepäämään eri tavalla. Nyt ollaan taas otettu mukaan totisempaa työskentelyä. Mukava on edelleen huomata kuinka nousujohteista työskentely on.

Mutta maastoilu näillä syyskeleillä on ollut tervetullutta. Paljon ollaan koitettu keskittyä reitteihin joissa pääsee käynnissä kulkemaan vaihtelevassa maastossa ylä- ja alamäkeen. Onneksi tällaiset löytyvät ihan tallin nurkalta, joten mäkitreeniä pääsee melkein ympärivuotisesti (ehkä talvella harkitummin) harjoittamaan. On loivaa ja jyrkkää mäkeä, niin että hevonen pääsee oikein kunnolla takapäällä työntämään. Hyvää treeniä siis nuorelle löysät takapolvet omaavalle ratsulle. Samalla ajatuksella olisi tarkoitus ottaa säännöllisempään treeniin myös puomi/kavalettiharjoittelua.

Totisemmin ratsastaessa ollaan Karkin kanssa laukkaamisessa päästy askel eteenpäin. Laukkavoltillekkin jo taivutaan, ei ehkä vielä niin hyvässä tasapainossa, mutta käännytään kumminkin, ja suoralla uralla pystyy asetuksen ja suoristamisen kanssa pelaamaan. Lisäksi vastalaukkatreeniäkin ollaan aloiteltu, joka Karkille tuntuukin erityisesti oikeaan kierrokseen melkoisen helpolta. Vasemmalle meno onkin hieman haastavampaa, mutta lyhyitä pätkiä tehdessä vastalaukka on yllättävänkin laadukasta.

Näin ensihevosen (nuoren) omistajana on huomannut ajoittain tuskailevansa sitä, että millaista vauhtia sitä tulisi edetä erilaisten asioiden kanssa. Tällä siis tarkoitan sitä, että kuinka paljon minun pitäisi vaatia ratsastaessa hevoselta, tai olla vaatimatta vielä tässä vaiheessa. Joskus pelkään pyytäväni liikaa, mutta sitten jos jää pyytämättä niin mietin olisiko pitänyt kuitenkin pyytää lisää. Tässä suhteessa on taas ihanaa että ympärillä on alan ammattilaisia, ja valmennuksissa toki mennään hevosen tason mukaan, mutta tilanteet lähinnä vainoavat hetkinä kun yksin ratsastaa maneesissa ja treenaa jotain vielä Karkille vaikeampaa asiaa.

Noh, ehkä murehdin välillä liikaa ja pitäisi luottaa omaan fiilikseen, eikä jäädä turhaa hyssyttelemään. Kuten eräällä tunnilla saimme palautetta, että nyt meno on rentoa ja ihanaa ja kivaa, mutta nyt on hetki kun pitäisi alkaa vaatimaan jo hieman enemmän. Kuullostaa siis ihan loogiselta. On päästy pisteeseen jossa asiat alkaa olla helppoja ja rentoja, niin silloin on aika siirtyä askel eteenpäin. Karkki kun kuitenkin on tuntunut olevan nopea oppimaan uusia asioita. Mutta liikakin on aina liikaa... Kaipa tästä huolenaiheestakin selvitään maalaisjärjen avulla ja hevosta kuuntelemalla.

Tänään oli muuten makein maastoilukeli ikinä.




tiistai 13. lokakuuta 2015

13. Nollia ja ekoja kertoja

Viime viikonloppuna olimme Karkin kanssa toisissa estekisoissamme. Aamulla matkasimme lähiseudulle seuramme estemestaruuksiin, joissa me starttasimme minimestaruutta eli 60cm, sekä 80cm luokkakorkeuden. Sunnuntai vietettiin maastoilun merkeissä ja klipperin laulantaa kuunnellessa.

Kisareissu vei melkein koko päivän. Kyydissä oli meillä myös toinen ratsu, joka starttasi isommassakin luokassa joten kisapaikalla tuli vietettyä aikaa useampi tunti. Aamulla ehdimme juuri sopivasti paikalle niin, että pääsin kävelemään 60cm radan. Ennen omaa suoritusta startteja oli jokunen, ja veryttelyt olivat ryhmittäin maneesissa, joten meille jäi ruhtinaallisesti aikaa katsoa muutamien ensimmäisten suoritukset ja sitten rauhassa purkaa Karkki ja kävellä ennen omaa veryttelyryhmää. 

Karkki ja Varpu matkustaa!

Karkki oli tapansa mukaan vieraaseen paikkaan joutuessaan täpinöissään ja pörheänä kun mikä. Yllättävän rennosti se kuitenkin suhtautui maneesiin jossa kilpailut pidettiin. Laukkaaminen on tässä pörhellyksen tilassa Karkille kovin hauska asia, ainakin se keksii nostoissa pukittelun, josta sainkin taidonnäytteitä useampaan otteeseen. Muutenkin Karkilla oli eteenpäinpyrkimystä huomattavasti enemmän. Kaiken tämän keskellä Karkkia ei kuitenkaan esteet ja kukkaset häirinneet vaan hypyt sujuivat kyttäilemättä.

60cm rata itsessään suoriutui virheettä maaliin asti, ja melko vauhdikkaasti! Kuskikin täpinöissään unohti välillä ratsastaa ja muutama hyppy ajautui huonoihin ponnistuksiin, mutta tuo otus on jaloistaan niin vikkelä että puomit pysyivät kannattimilla. Ensimmäinen rata olikin sen verran vauhdikas, että se riitti myös sijoitukseen! Kolmas sija se sieltä pamahti, aivan odottamatta. Päästiin taas harjoittelemaan palkintojenjaossa käyttäytymistä siis :) Tällä kertaa se oli Karkista huomattavasti vaikeampaa, koska paikallaan pysyminen oli suorastaan mahdoton tehtävä...

Alunperin olin ajatellut, että ehkä jätän 80cm starttaamatta ettei vaan tule huonoa kokemusta, mutta ensimmäinen rata sujui niin hyvin että päätin toisenkin startin olevan hyvä asia. Syy, miksi mietin 80cm luokassa ratsastamista oli se, että maneesissa olimme hypänneet edellisen päivän valmennuksen, joka ei niin hyvin sujunut. Lisäksi tuo valmennus oli ensimmäinen kerta, kun Karkki ylipäätään hyppää maneesissa. Ja kilpailupaikan maneesi oli vielä pienempi kuin oma, joten pelkäsin että meillä loppuu tila kesken. Toinen syy oli se, että Karkki eikä ratsastajakaan ole koskaan elämässään 80 korkeudella startannut, ehkä pientä rimakauhun poikasta siis ilmassa :D Rataa kävellessä kuitenkin totesin, että tällaisia me kuitenkin hypätään valmennuksissa ja isompiakin, ja radan tiet olivat melko ystävällisiä (ts. ei supertiukkoja mutkia), joten hyvillä mielin lähdin starttiin.

Itse 80 rata sujui melkein paremmin kuin 60! Olin itse ehkä jo suurimmasta jännityksestäni päässyt, ja pystyin ratsastamaan radan paljon huolellisemmin ja suunnitelmallisemmin. Lopputuloksena tästäkin radasta nollat! Aikakaan ei ollut huono, olimme järjestyksessä 3/8, joten ensimmäisiä ei sijoittuneita!

Ai että olen ylpeä tuosta pikkuhepasta. Se tuntui tietävän että nyt ollaan kisoissa ja nauttivan hyppäämisestä. Muistoksi jäi siis hyvät suoritukset ja varmuus siitä, että uskalletaan sitä 80 startata jatkossakin.



Sunnuntaina toinen viikonloppuun mahtunut eka kerta (hevosen ja omistajan), nimittäin klippaus! Ikinä en ole aikaisemmin klipperiä käytellyt, mutta nyt oli käsillä useampikin harjoituskappale. Karkki suhtautui ihailtavasti ensimmäiseen klippaukseensa. Ääni oli se kaikkein jännittävin juttu, mutta apurin (herkkutädin) avustuksella saatiin jonkinnäköinen modifioitu loimiklippauskuvio taiteiltua. Karkki onkin kasvattanut jo karvaa todenteolla. Lisäksi se on kova hikoilemaan, joten nyt säiden kylmetessä oli ajankohtaista helpottaa karvaturrin hikoilua. Lopputulos oli noin ihan siedettävä ensimmäiseksi klippaukseksi ikinä, toki jälkeenpäin työnsä tulosta kun katseli niin huomasi monta parannusehdotusta seuraavalle kerralle :D

Karkki ihmettelee vempainta

"Kaunis" lopputulos

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

12. Kilpaa kouluaitojen sisällä

Kilpailukausi alkaa olla loppumaisillaan, joten seuramme mestaruuskilpailut kouluratsastuksen parissa kilpailtiin tänä viikonloppuna. Perinteisesti ne on järjestetty meidän tallilla, joten oli ihanaa ettei kisoihin tarvinnut matkustaa, vaan sai kotikentällä näyttää taitojaan. Karkille se toki ei asiaa muuttanut; kilpailut kun kilpailut niin kaikki on kauhean jännittävää ja omakin tuttu kenttä muuttuu hornankattilaksi sekunneissa.

Ratsastimme luokat HeC (tutustumisluokan ohjelma 2003) lyhyellä radalla, ja HeB:3. HeC:ssä kilpailtiin myös seuramme minimestaruus, joka on siis suunnattu aloitteleville ratsukoille sekä nuorille hevosille.

Jo veryttelemään mennessä maneesiin Karkki oli sitä mieltä että nyt mennään ja lujaa ja kamala tuo vääräkin ovi on auki. Ja muita hevosia! Noh, keskityin veryttelyssä siis siihen että saisin sen edes jotenkin rentoutumaan, ja lähiaikoina siirtymiset on ollut meillä taikasanana, joidenka avulla on joko kiireinen hevonen rauhoittunut, tai laiskanpulskealla tuulella oleva ratsu saatu paremmin kuuntelemaan pohjetta. Pikkuhiljaa rentouden tila alkoi näkymään, ja päästiin hyvillä fiiliksillä suorittamaan ensimmäistä rataa.

HeC:ssä radalla ennen lähtömerkkiä pyöriessä yritin vielä tehdä mahdollisimman monta siirtymistä, sillä taas uusi ympäristö (ja ne kouluaidat ja kirjaimet ja kaikki, hui!). Radan pääsin aloittamaan jo ihan hyvissä fiiliksissä. Jännittyneisyys näkyi kuitenkin siinä, ettei Karkki oikein malttanut myödätä niskastaan vai jäi jäpittämään kaulansa kanssa melko ylös vanhaan kunnon kepparinyökkyyn eikä tukeudu tasaisesti kuolaimelle. Ajoittain oikeaan suuntaan rentoutumista tapahtui ja maaliin päästiin hyvin fiiliksin. Prosentit luokasta olivat meillä 63,61%, jotka riittivät 2. sijaan! Karkin ensimmäinen rusetti siis :) Ja rusetteja tuli kaksin kappalein ja ratsastajallekin mitali kaulaan, olihan sijoitus samalla myös minimestaruuden 2.sija. Päästiin myös harjoittelemaan siis palkintojenjaossa käyttäytymistä (hevonen ja ratsastaja).

Karkki ja Tiina, tallin edustus palkintojenjaossa!

HeB verkassa Karkki oli superhyvä, rento ja kulki pyöreästi. Harmillisesti tämä fiilis ei kantanut radalle asti, vaan Karkki oli ensimmäiseen rataan verrattuna vielä kireämpi. Erityisesti kentän takapääty herättää suuria tunteita, ihan jo noin arkisinkin. Ja nyt ylimääräiset härpäkkeet kentällä tekivät päätyyn ratsastamisen todella vaikeaksi. Muutenkaan en saa Karkkia kulkemaan ihan niin lähellä kouluaitaa kuin haluaisin. Sisäpohkelle tuo tulee niin helposti ihan kuuroksi muutenkin. Noh, maaliin sitä kuitenkin päästiin ehjällä suorituksella, tuloksena tästä siis 60,68%! Paremmin kuin odotin. Meidän debyytti HeB radallahan tänä kesänä päätyi tulokseen 49% ja rapiat, joten huima parannus siihen verrattuna ;D



Pääasia oli, että Karkki sai taas vähän kokemusta tästä kaikesta kisahumusta ja hyvillä mielin jatketaan treeniä taas. Tuomarin kommenttien mukaan keskitytään suoruuteen ja siihen, että hevonen olisi paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Ensi viikonloppuna olisikin tiedossa seuran estemestaruudet, joissa olisi tarkoitus hypätä 60 ja 80cm, jännittävää!

Radat sain videolle, ja niitä kun katselee ei se jännitys niin räikeästi näy ulkopuolelle kun vertaa siihen, kuinka kamalalta tuo meno selästä tuntui :D