17. Estevalmennus

Jälleen päästiin osallistumaan Anna Kärkkäisen estevalmennukseen (jonka valmennukseen päästään noin kerran kuukaudessa). Annan estetehtävät on aina takuuvarmasti sopivalla tapaa haastavia ja niin oli tälläkin kertaa. Varsinkin nyt talvikaudella tehtävät ovat maneesissa olleet lähinnä kääntämiseen liittyviä. Estekorkeudet pysyvät maltillisina (noin max 80cm), mutta näin haastavissa tehtävissä ja vihreän hevosen kanssa ei isompia esteitä kaipaakkaan :D

Talvi tuli!

Karkki oli ratsastettavuudeltaan oikein hyvä koko valmennuksen ajan. Ainoan ongelman tuotti jälleen "pelottava" katsomopääty, jossa tietysti piti tehdä tiukkoja käännöksiä. Voitte siis vain arvata, että jos haluaa tehdä hyvän tien pitäisi sinne päätyyn päästä kunnolla, mutta kyttääminen loi asiaan melkoisen lisähaasteen.. Ehkä vielä joku kaunis päivä saan tuon vietyä sinne päätyyn ihanan rentona ja kivana. Kaikesta huolimatta onnistuttiin tehtävässä melko hyvin. Mitä nyt välillä ei lähestyiset osu nappiin ja kuski on ihan pihalla, mutta onneksi on niin hieno heppa alla että se pelastaa kyllä tilanteet monesti kuskista huolimatta <3

Karkki sai kehuja myös siitä, kuinka sen takapää on alkanut pyöristymään ja hypytkin ovat parantuneet. Lisäksi oli niin hymyn korviin nostattavaa kuunneltavaa, kun Anna kertoi, ettei kaikille näin vihreille hevosille voisi vastaavaa tehtävää edes toteuttaa, mutta Karkin ketteryys yhdistettynä siihen, että pidetään esteet tarpeeksi pieninä, niin voi näinkin vaikeaa tehtävää treenailla huoletta. Ja vaikka tosiaan suorittaminen ei ollut meillä kokoajan täydellistä niin silti jäi kokonaisvaltainen onnistumisen tunne. Jee, lisää tätä!

Oikein paintilla taiteilin millaista rataa ratsastettiin. Tätä, ja samaa peilikuvana.

16. Ruutia!

Välillä pistää mietityttämään tuon tamman metkut ja oikut. Se on vähän herkkis, aina kun se sille päälle sattuu (junttisuokki- vaihde myös löytyy). Pari viimeistä päivää on koetellut kuskin hermoja, kärsivällisyyttä sekä huumorintajua.

Eilen oli tarkoitus tyhjään maneesiin päästyämme ratsastaa ihanasti ja rennosti yksinkertaista puomitreeniä, mutta homma kariutui heti alkutekijöissä. Karkki on yksin aina ollessaan kovin kyttäilevää ja jännittyvää sorttia, joten alku ratsastuksesta menee aina vähän siihen että sen saa rennoksi ja keskittymään työntekoon. Juuri kun oltiin tähän ihanaan moodiin päästy, niin treeniä vauhdittamaan saatiin jokseenkin uuttavuotta muistuttavaa äänimaailmaa. Tallihan siis sijaitsee melko lähellä ampumaratoja, joten hevoset ovat kyllä paukkeeseen tottuneet. Mutta koska Karkki on neiti herkkähipiä ja ihan yksin maneesissakin, oli äänet sille tälläkertaa ihan liikaa. Tosin oli sen kertaiset ampumaharjoituksetkin poikkeuksellisen äänekkäät. Se siis siitä ihanasta ja rentouttavasta ratsastuksesta. Loppuajan käytinkin taas siihen, että sain Karkin keskittymään työntekoon. Siirtymisiä , siirtymisiä ja vielä kerran siirtymisiä.

Mikä siellä paukkuu?

Tänään selkään noustessa ei jännittyneisyydestä ollut tietoakaan, pikemminkin alkuun liikehdintä muistutti jokseenkin täin tarpomista tervassa. Mutta auta armias kun Karkin elämässä tapahtuu  suuria muutoksia! Suureksi muutokseksi tällä kertaa riitti, että yksi muutamasta ratsukosta maneesissa lähti kesken treenimme pois. Lopputulos: alla olikin ruutitynnyri. Parien pukkien ja loikkien siivittämänä jatkettiin harjoituksia. Toisaalta tällä kertaa työntekoon keskittyminen ei juurikaan kärsinyt, pikemminkin sen oma moottori käynnistyi paremmin.

En aina vaan pysy tuon mielenliikkeistä mukana. Mutta ehkä se nyt vaan on tällaista nuoren hevosen  (tamman) kanssa, toivottavasti luonteen tasaantumista tapahtuu tulevaisuudessa :D

Plää!

15. Hitaasti mutta varmasti edeten

Pienen päivitystauon jälkeen kuulumisia.

Ollaan viime viikkoina säännöllisen ahkerasti väännetty tosissaan ja ei-tosissaan koulua, hypätty hyvällä ja vähän huonommalla menestyksellä, ja kohotettu kuntoa sekä päästelty höyryjä metsissä. Aloitetaampa vaikka pienellä analysoinnilla kuinka perusratsastus on meillä edennyt. Kokonaisuudessaan Karkki on alkanut tulemaan tasaisemmaksi suorittajaksi, ja pystyy nyt liikkumaan pidempiä aikoja ja paremmin oikeammanlaisessa muodossa. Muoto on paljon pyöreämpi, ja ollaan pyritty siihen, että se alkaisi kantamaan itseään paremmin etuosastaan. Pikkuhiljaa hyvä tulee! Liittäisin tähän mielelläni videota tai kuvia, mutta kuvaajien puute on huutava, toivottavasti saan pian todistusaineistoakin.

Esteilläkin meno on omalla tavallaan parantunut. Ehkä osittain siksi, että kuskikin on pikkuhiljaa alkanut saamaan jonkinlaista käsitystä esteratsastuksesta. Plus yhteistä rutiinia on tullut. Tämä tulee esille muunmuassa siinä, että haastavammatkin treenit alkavat sujumaan tiukkoine mutkineen. Välillä täytyisi vaan muistaa, että alla on vihreä hevonen eikä luottaa vielä ihan niin paljon mitä Karkkiin luotan. Ainakaan jos treeneissä hypätään Karkin mielestä supervaikeaa "esteenkin jälkeen on maapuomi" tyylistä tehtävää. Kuten kesällä, samantyylisen tehtävän edessä Karkki totesi pari viikkoa sitten, että "hui empäs hyppää" ja kuski käy keräilemässä parit komeat mustelmat täräytettyään tolppien päälle. Mitä tästä opin: älä hyppää ennen hevosta ja tue loppuun asti kun näyttää siltä että hevonen epäröi. Niin ja se ikuinen mantra kantapäät alas. Pikkuhiljaa se on alkanut uppoamaan päähäni ja sen ansiosta oma tasapainoni on huomattavasti parantunut hypyissä. 

Kelien viileneminen ja varmaan Karkin kasvanut kunto yhdessä ovat keventäneet sen takapäätä ajoittain melkolailla, yksikin vapaapäivä tai liian kevyttä menoa, niin alla onkin astetta villimpi ratsu :D Viime viikolla jouduin kertaalleen juoksutuspuuhiinkin ennen ratsastusta, kun Karkki provosoitui parista pihaan karanneesta ponista. Saipahan huvitella liinan päässä ensimmäisen vartin pukkilaukassa ennen kuin ratsastaja uskalsi turvallisin mielin kavuta kyytiin. Lujaa ollaan menty myös maastossa. Ollaan yritetty nyt kerran viikkoon käydä reippaalla maastoreissulla, ja toisen kerran mahdollisuuksien mukaan rauhallisemmalla lenkillä, nyt kun vielä ei maa ole jäätynyt. 

Nyt lähiaikoina olisi ohjelmassa Kärkkäisen estevalmennusta, ja toivottavasti ratsastajalle istuntakurssia. Olen myös suunnitellut, että menen seuraamaan itsenäisyyspäivänä Aulangon ratsastuskoululla järjestettävää klinikkaa ratsastuksen perusteista, jossa puhutaan muunmuassa oikeaoppisesta vaikuttamisesta hevoseen ja hevosen tahdista sekä tasapainosta. Perusjuttuja siis mutta sitäkin tärkeämpiä asioita!

Loppuun upea kuva, jonka ystäväni Sanni Turpeinen on Karkista kesällä ottanut, ehkä joskus teen kokonaisen postauksen kuvaussessiosta.