Aikamoinen estekausi meillä takana! Vielä reilu vuosi sitten oltiin Karkin kanssa ensimmäisissä estekisoissa joissa 70cm radalta maaliin selviytyminen tuntui vuorelle kiipeämiseltä, ja nyt ollaan koko kausi nousujohteisesti kisattu hyvällä menestyksellä. Ja vielä tällaisella kouluratsastajan meiningillä. Edelleen kun katson menoamme videolta, paistaa sieltä läpi tuollainen kouluratsastajamainen raskaampi istunta ja vaikeus mennä kropalla mukaan hyppyihin. Noh, edessä on taas talvi ja hyvää aikaa palata ihan niiden perusasioiden äärelle. Esteillä voisinkin asettaa omaksi tavoitteekseni keskittyä entistä tehokkaammin tuohon istunta-asiaan.
Myös kouluratsastuksen puolella tapahtui kauden aikana melkoista nousujohteista edistymistä. Päästiin ok HeC-HeB tason suorituksista hyviin HeB ratoihin ja vielä korkkaamaan HeA neitsyyskin. Olen saanut paljon ahaa-elämyksiä ja valmennukset ovat tulleet todelliseen tarpeeseen. Istunta-asiat koulupuolellakin kovasti minua mietityttävät, välillä on koko paketti ihan hajalla ja välillä taas ei. Tähän liittyen ensi kaudella osallistunkin viikoittain ratsastajille suunnattuun pilatekseen, toivottavasti sieltä löytyy apua myös lajitreeniin.
Karkki on kehittynyt kovaa vauhtia ja palikoita on naksahdellut mukavasti paikoilleen. Toivottavasti päästään talvikaudella tosiaan vielä hiomaan ne viimeisetkin palikat kohdalleen ennen tulevaa kisakautta. Tulevan kauden päätavoitteena on osallistua suomenhevosten kasvattajakilpailuun elo- syyskuun vaihteessa. Muut tavoitteet ovat lähinnä tätä päätavoitetta tukevia. Tarkoitus olisi saada rutiiniksi 90-95(-100!?)cm esteradat, sekä koulukisoja HeB-HeA tasolla. Lihaskunnon kasvatusta hevoselle ja sille hyypiölle siellä selässä. Itse minun täytyy erityisesti oppia istumaan nyt Karkin vihdoin hienossa löytyneessä keskiravissa.
Loppuun vielä pieni kuvaspämmi videon kera kotimaneesilta koulurataharjoituksista, joissa ratsastin HeA ohjelman (kenttäkutonen sovellettu lyhyelle radalle). Oma istuntani oli tuona päivänä traagisesti kadoksissa, mutta saatiin hyvä rata tehtyä ja harjoituskisojen mukaiset kiltit kannustavat prosentit, huikeat 68% ;D
- Loimitus/klippaus, ruokinta, kengitys, satula-asiat... Entä jos mitä jos? Pää on kulutettu puhki erilaisilla pohdinnoilla.
- Täytyy oikeasti ratsastaa ja vaikuttaa hevoseen jos haluaa tuloksia.
- Ja sitten kun ei jaksa ratsastaa ja vaikuttaa, niin menee maastoon. Ja sitten toteaa että on mörköpäivä ja pakko se on täälläkin ratsastaa eikä haaveilla, jos haluaa tulla hevosen kanssa yhtä matkaa kotiin.
- Minä+Karkki <3 valmennukset
- Maneesi on aika ihana juttu.
- Täytyy muistaa pitää myös itsestä huolta, ei vain hevosesta. Pahalla tuulella väsyneenä ja nälkäisenä ei ratsastuksestakaan tule mitään.
- Jos kaksi peräkkäistä päivää on hevosen kanssa kuin yö jä päivä, voit todeta että sellaista se nuorten kanssa välillä on. Ja tammojen.
- Jälkeenpäin ajattelee, että olipa sitä hullu kun osti pienen keskeneräisen ja pukittelevan ratsunalun täysin tunnepohjaisena ostoksena.
- Ja seuraavassa hetkessä ajattelee kuinka viimeviikot ovat olleet todellista nousujohteista kehitystä ja onnistumisia, että kyllä tämä kaikki on ollut sen arvoista.
Etukäteen tehtyjen kisasuunnitelmien mukaisesti päästiin lähtemään kauden viimeisiin kisoihin Hattulaan. Kyseessä olivat oman seuran koulumestaruudet ja myös HeB luokassa kilpailtiin seuran viimeinen 30v-cup osakilpailu. Starttasimme kahdessa luokassa, eli HeB K.N. Specialissa cup-osakilpailun pisteet mielessä ja HeA- merkin kouluohjelmassa seuran seniorimestaruutta ajatellen. HeA startti olikin jännittävästi meidän ensimmäinen, yhdessä ja erikseen. En itse nimittäin koskaan ole millään muullakaan hevosella HeB:tä vaikeammassa luokassa startannut, joten jännitystä oli ilmassa.
Aamu alkoi tietysti tallilla letityspuuhilla. Olin pari päivää ennen kisoja vihdoin klipannut Karkin, joten loimen alta paljastui ihanan puhdas hevonen, eikä harjaamiseen tarvinnut käyttää sen kummemmin aikaa tai energiaa. Tallilta lähti myös kaveri matkaan samalla kuljetuksella. Olin kerrankin osannut arvioida aikataulut juuri sopiviksi, ja kisapaikalle päästyämme juurikaan ylimääräistä luppoaikaa ei ollut, mutta myöskään ei tarvinnut pitää kiirettä. Veryttelyaikaa sain juuri sopivasti ennen ensimmäistä starttia. Luokkien välissäkään ei kovin pitkää odottelua tullut.
Veryttelyssä ja itse kisaradalla Karkki oli hämmentävän rento ja ratsastettavissa, ikinä ennen se ei kouluradalla ole ollut noin hyvä. Aina ennen se on jännittynyt niin, ettei sitä ole päässyt oikein ratsastamaan. Toisaalta juossut alta ja sitten taas jäänyt pohkeen taakse hissuttelemaan tai kyttäämään. Tällä kertaa ei jännityksestä ollut merkkiäkään, ja HeB radan ratsastus tuntui jotenkin niin vaivattomalta ja mukavalta! Ikinä ennen ei vastaavaa fiilistä ole ollut. Ajattelin kesken radankin vain että "tältä sen kuuluu tuntua!". Prosentitkin puhuivat puolestaan: 66,6%! Tehtiin meidän ennätys kyseiseltä radalta, ja samalla napsahti luokkavoitto. Tämä myös sinetöi sen, että voitimme myös seuran kouluratsastuksen 30v-cupin! Nyt palkintohyllyssä taas komeilee yksi pokaali.
Melko hyvillä mielin lähdin siis HeA rataa ajatellen veryttelemään, mutta tässä vaiheessa Karkki tuntui jotenkin todella vetelältä. Se, ettei se ottanut kisapaikalla mistään kipinää, toi esille taas sen toisen ääripään, eli pohkeen takana mummoravia hölkkäävän hevosen. Yritin pitää siis veryttelyn lyhyenä mutta herkistävänä, melko huonoin tuloksin. Radan suoritimme loppuun asti kunnialla, mutta keskiaskellajeja emme esittäneet käytännössä lainkaan ja videolta kun katsoo, niin oma katseeni ainakin kiinnittyy omiin kermavaahtoa vatkaaviin alapohkeisiini.... Ei mikään kovin näyttävä suoritus, mutta tasainen. Tästä tuomari meidät kiltisti palkitsi huimin prosentein 61,48%! :o Olin äimänkäkenä tämän kuultuani. Toiveissani oli saada edes hyväksytty rata, joten tämä vielä huonolla radalla oli kyllä täysin odotukset ylittävä lukema. Ja vielä noin debyytiksi. Prosentit oikeuttivat myös seniorimesaruuden pronssiin, joten melko tehokas palkintopöydän putsausreissu oli kyseessä.
Videolla on valitettavasti vain HeA- rata, sillä liikenteessä oltiin ilman kisahoitajaa ja lisäkäsiä kuvaamiselle. Onneksi edes tämä muistoksi!
Kauden viimeiset estekisat meidän osalta käytiin viime lauantaina Rengossa, ei kovin kaukana kotoa siis. Näihin kilpailuihin meillä oli kaksi erityistä syytä lähteä: Kanta-Hämeen ratsastajien 30v-juhlacupin viimeinen osakilpailu, sekä seuranmestaruudet. Luokiksi näiden mukaan valikoituivat siis 80cm ja 90cm.
"Ei sulla herkkuja sattuis olemaan?"
Kerrankin aamulähtö kisoihin oli hyvin rauhallinen ja verkkainen, sillä lyhyen kisamatkan ja päivän loppupään luokkiin osallistuminen mahdollisti myöhäisen lähdön aamulla. Ehdin aamusta putsata varusteetkin ja pakkailla autoa, jonka jälkeen otettiin vasta Karkki sisälle puunaukseen. Noin puolentunnin ajomatka sujui mukavasti, ja lopulta olimme siltikin kisapaikalla vähän turhan aikaisin. Ehdimme kuitenkin näkemään ja kannustamaan muiden tallilaistemme suorituksia omaa vuoroa odotellessa.
Karkki otettiin kopista ulos vasta juuri ennen kuin lähdin 80cm luokan rataa kävelemään, starttivuoroni oli nimittäin luokan viimeisenä. Veryttely oli kisakentältä pienen matkan päässä maneesilla. Kovin pitkää veryttelyä en ensimmäisen luokan alle halunnut, että Karkki jaksaisi hyvin molemmat luokat. Veryttelyssä Karkki oli tapansa mukaan melko rauhallinen ja hyvin toimiva, ongelmat alkoivat vasta kun siirryttiin verkkamaneesilta kohti kisakenttää. Pitkästä aikaa kisapaikalla oli useita tuttuja hevosia, joka verotti Karkin keskittymiskykyä huomattavasti, kun sen piti käyttää aikaa huutamalla muiden perään ja vahtaamalla kavereiden olinpaikkaa. Yhden pukinkin Karkki päätti heittää pitkästä aikaa. Yleinen levottomuus ja keskittymiskyvyn puute vaikutti tälläkertaa valitettavasti radalla asti, päästiin 80cm maaliin napattuamme 4vp radan ensimmäiseltä pystyesteeltä. Syytän tästä kuitenkin itseäni, en ratsastanut esteelle tarpeeksi suoraan ja etäisyyskin oli hukassa. Loppurata sujui kohtuuhyvin. Suureksi yllätykseksi meidät kuitenkin kuulutettiin palkintojenjakoon. En ollut seurannut juurikaan muiden ratsukoiden tuloksia, ja kävikin ilmi että radalta oli vain kaksi nollatulosta, ja meidän 4vp aika oli kaikista nopein. Sijoitus oli siis loppujenlopuksi 3.! Samaisessa luokassa palkittiin myös seuran 30v-juhlacupin sijoittujat, ja mehän Karkin kanssa oltiin cup-pisteitä napsittu siihen malliin pitkin kautta että päästiin noutamaan palkintojenjaosta sinivalkoinen ruusuke ja upea pokaali!
Lähdin 90cm radalle luottavaisin mielin, yleensä Karkki on toisella radalla ollut keskittyneempi jos ensimmäinen on jännittämisestä tai muusta vastaavasta syystä mennyt lörinäksi. Näin kävi tälläkin kertaa, ja rata oli omasta mielestä kokonaisuutena paljon parempi. Puomitkin pysyivät kannattimilla muutamasta huonosta etäisyydestä huolimatta. Tässä vaiheessa iskikin sitten pieni paniikki ratsastajalle, sillä nollatulos tarkoitti sitä, että AM5- arvostelun mukainen uusintavaihe odotti. Kauhulla katselin kun esteitä nostettiin metrisiksi uusintaa varten, ja mietin että pitäisikö tässä vaiheessa keskeyttää ja olla tyytyväinen hyvään perusrataan. Kuitenkin keräsin ne viimeiset rohkeuden rippeeni, ja suuntasin uusintaradalle. Maaliin päästyäni viimeinen este yhden jalustimen varassa kiikkuen nollarata takana en pystynyt muutakuin nauramaan! Tein sen! Suoritus oli vielä kaikenkukkuraksi hopeamitalin arvoinen seuramme seniorimestaruuksissa. Hyvä me!
Kisojen loppumetreillä loppuverkassa tuli sellainen olo, että Karkkikin oli ihan kaikkensa antanut. Päätin siis, että nyt mennään muutamat seuraavat päivät ihan rauhaksiin, pääasiassa pitkiä kävelyitä maastossa ja keskitytään sitten vielä kisakauden päättäviin kisoihin, lokakuun alun seuran koulumestaruuksiin.
Koska syksy ja sänkkäri, niin miksipä ei ratsastaisi siellä joka päivä kun kerta kelit suosii ja pohja on sellainen, ettei tarvitse murehtia kuinka monta kenkää jää jälkeen? Ollaan nyt siis ahkerasti tehty kouluvääntöä ja tietysti sitä laukkaa päästelty sänkipellolla. Kunnon kameraa ei ole mukaan sattunut, mutta aina joku yrittää hevosensa selästä puhelimella ottaa todistusaineistoa. Tässä sitä siis:
Viikko sitten viikonloppuna 3.-4.9. oltiin molempina päivinä Karkin kanssa Ypäjällä Suomenratsujen kuninkaallisissa 5-vuotiaiden hevosten laatuarvosteluissa. Laatuarvostelut ovat siis kaksipäiväiset, joista toisena päivänä suoritetaan askellajikoe ja toisena estekoe. Tänävuonna askellajikoe suoritettiin ensimmäisenä päivänä.
Lauantaina aamuvarhaisella lastasimme siis Karkin auton kyytiin ja ajoimme kohteeseen reilun tunnin verran. Itselläni aamu ei ollut mitä hehkein; koko viikon olin ollut aikamoisessa flunssassa, enkä ollut sen vuoksi edes uskaltanut ratsastaa kahtena edellisenä päivänä, jotta jaksaisin koko viikonlopun sitten laatareissa tsempata. Buranan voimalla siis aamu käyntiin. Starttimme olikin luokan melko alkupäässä, joten paikanpäälle päästyämme kävin kansliassa ilmoittautumassa ja esittämässä rokotustodituksen, ja ehdimme kaksi ensimmäistä ratsukkoa luokasta seuraamaan ennen kuin menimme purkamaan Karkin autosta ja lähdin siitä sitten itse veryttelemään. Hieman liian hätäisesti oltiin liikenteessä, laatuarvosteluohjelma kestikin hieman pidempään yhden ratsukon osalta tuomarien arvosteluineen verraten esimerkiksi mihin olen normaalisti tottunut koulukisoissa käydessä, joten veryttelyaikaa jäikin jopa hieman liikaa. Ylimääräistä aikaa kulutin sitten ihan vaan pitkin ohjin kävelemällä ja yritin samanaikaisesti kuikuilla radalle päin että minkälaista menoa siellä on. Veryttelyssä alkujännityksen hevosesta poistuttua oli Karkin ratsastettavuus suorastaan parempi kuin ikinä. Se on ihan hienoa sinänsä, että parhaimman vaihteen siitä saa irti kisapaikoilla, se on kokoajan ihanasti pohkeen ja ohjan välillä, herkkä ja kuulolla.
Lopulta meidän vuoro koitti, ja mentiin radalle pyörimään lähtömerkkiä odottellessa. Tässä vaiheessa Karkista katosikin kaikki se rentous joka veryttelyssä oli saavutettu ja se kovin kyttäsi kaikkea mahdollista. Noh, ei muutakun radalle ja toteamaan että tässähän tämä raviohjelma taas menee plörinäksi ennen kuin saan tuon hevosen taas yhtään rennoksi. Raviohjelmaa lukuunottamatta olen erittäin tyytyväinen askellajikokeen suoritukseen, erityisesti käyntiosuuksiin. Lisäksi olen melko tyytyväinen keskiraviyritelmään nro. 2, sillä sen parempaa keskiravia Karkki ei ole vielä kisapaikalla koskaan näyttänytkään. Laukkaohjelma oli melko sujuva, keskilaukkoja olisi minun itseni pitänyt ehkä hieman rohkeammin ratsastaa eteenpäin.
Tuomareina toimivat Kerstin Nyberg ja Anne-Mari Pekonen
Käynti: Puhdasta. Saisi olla matkaa voittavampaa. 7,5.
Ravi: Jännittynyt. Vaikeuksia pidentää askelta. Aktiivisempi työntö takaa. Paremmin selän läpi. Saisi olla lennokkaampaa ja joustavampaa ja liikkua suorempana. 6,0
Laukka: Melko aktiivista. Saisi olla pyöreämpi. Työntää paremmin takajaloilla. Melko lyhyttä. Oikea laukka parempi. 7,25
Ratsastettavuus: Saisi liikkua tasaisemmin tuntumalla. Paremmin selän läpi. Aktiivisemmat takajalat. 7,5
Tuloksia kuunnellessa en voinut muuta kuin nyökytellä päätä, sillä olin hyvin pitkälle tuomarien kanssa samaa mieltä kaikista näistä kohdista ja siitä mitä parannettavaa löytyy. Kaikenkaikkiaan olin siis melko tyytyväinen ensimmäisen päivän suoritukseen, joskin videolta jälkianalyysinä sanoisin että omasta ratsastuksesta olisin muuttanut vielä sen, että pitäisi ratsastaa lyhyemmällä ohjalla niin että oma käsi tulisi pois sylistä ja muistaa suoristaa tuo koppakuoriaisasentokin välillä.. Mutta ensimmäisen päivän jälkeen Karkki oli laskujeni mukaan jossain sija nro 18/42 tienoilla.
Ensimmäisenä päivänä myös Karkin kasvattajat olivat ilahduttavasti saapuneet paikalle katsomaan meidän menoa, ja oli mukavaa päästä heidän kanssaan juttelemaan. Saatiin kehuja siitä kuinka Karkki nyt näyttää kovin hyvälle, ja kuinka se on kehittynyt pitkästä mammalomastaan huolimatta. Karkkihan siis todellakin on kuusivuotias, mutta varsomisen vuoksi saa osallistua vuoden jälkijunassa näihin karkeloihin. Sama juttu ensi vuonna kasvattajakisaa ajatellen. Kasvattajakilpailusta puheenollen Karkkihan on tosiaankin voittanut osallistumisoikeuden tähän kilpailuun vuonna 2012 eräästä näyttelystä. Karkin kasvattaja meille ihanasti tämän todistuksenkin luovutti juttutuokiomme lomassa.
Kun oma osuus oli ensimmäisen päivän jälkeen pulkassa, Karkki pääsi autoon heinäverkon äärelle hetkeksi odottelemaan, kun kävimme katsastamassa mm. expo-tarjontaa. Mitään ei tälläerää mukaan tarttunut, lompakko kiittää. Lähdimmekin suhteellisen ajoissa kotia kohti, jotta minä pääsisin puolikuntoisena lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan päivään.
Jälleen aikainen aamuherätys sunnuntaina ja kohti ypäjää. Lähtöjärjestys estekokeeseen oli toisena päivänä sama kuin ensimmäisenä, joten jälleen melko alkupäässä ryhmää oli meidän lähtövuoro. Sateiden vuoksi suorituspaikka oli vaihtunut estekentästä ja Haimi-halliin. Kovin pitkää veryttelyä en halunnut estekokeen pohjalle, joten kävin askellajit molempiin suuntiin läpi ja hyppäsin muutamia hyppyjä. Veryttelyssä Karkki tuntuikin jopa hieman löysälle, joten ajattelin etten kovin paljoa sitä halua väsyttääkkään jos sitä edellinen päivä matkustuksineen vielä painaa.
Radalle päästyä meininki kuitenkin vaihtui ihan totaalisesti, ratsastettavuus muuttui nollasta sataan, ja Karkki liikkui todella reippaasti ja imi esteille, niin että piti pikemminkin toimia pienenä jarruna eikä niinkään ratsastaa eteenpäin. Kokonaisuudessaan estekoe meni loistavasti. Lähestymiset pääasiallisesti onnistuivat melko hyvin, ja puomeja tuli alas vain yksi. Ja sekin puomi oli este nro. 5 pahamaineinen mustavalkoraidallinen porttipysty. Tässä esteessä oli tiettyyn korkeuteen nostaessa optinen harha hevosille, sillä puomi oli juuri maneesin seinämän ja hiekan rajalla niin, ettei sitä hevoset enää nähneet. Tästä esteestä hyppäsi siis käytännössä jokainen hevonen läpi videolla nähdyn hypyn tapaan, jopa yksi ratsukko kaatui. Mielestäni epäreilu tehtävä nuorille hevosille. Siitä huolimatta oma kokonaisuutemme oli siis erinomainen, videolta valitettavasti puuttuu sarjan hyppääminen maksimikorkeudessa.
Ja tässä estekokeen arvostelut:
Tuomareina toimivat Carl-Harry Frey ja Raija Jensen
Tekniikka: Hyvä jalkatekniikka. Kevyt ponnistus ja hyvä selkätekniikka. Vaikuttaa varovaiselta. 8
Kapasiteetti ja laukka: Laukkaa kevyesti, mutta kaarteissa vielä tasapainotonta. Melko hyvä kapasiteetti. 7,25
Ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus: Hyvä ratsastettavuus, hevonen hyvin keskittynyt tehtäväänsä. Hevonen on elastinen. 8,25
Tässä vaiheessa tavattiin sitten kisahoitajan kanssa yhteispisteitä, ja järkytykseksi (positiivinen järkytys) huomattiin että kas, Karkki on tässä vaiheessa kiinni sijoituksessa ja vielä parhaana tammana. Täytyy kyllä sanoa että koko päivä kun odoteltiin sitten tulosten kehittymistä, niin minua jännitti huomattavasti enemmän kuin itse ennen suorituksia. Koko päivän odottaminen kannatti, sillä lopulta saimme osallistua palkintojenjakoon, loppusijoituksena 6/42 ja paras tamma! En edes uskaltanut odottaa moista kiipeämistä sijoituksissa ensimmäisen päivän jälkeen, mutta estepisteemme oli sen verran hyvät, että ne riittivät nostamaan sijoitusta yllättävänkin paljon. On mulla siis aika hieno hevonen <3
Rankka kisaviikonloppu siis takana, vielä tälle kaudelle suunnitelmissa oman seuran koulu- ja estemestaruudet. Sitten pistetään kisat hetkeksiaikaa sivuun ja keskitytään treenaamiseen.
Blogi on ollut erittäin tehokkaasti nyt pitkällä tauolla, kai sitä jonkinsortin kesätauoksi voisi kutsua. Nyt siis tiedossa iso pläjäys kisapäivityksiä ja videoita (katsokoon ken jaksaa).
Edellisen päivityksen jälkeen, joka toukokuussa näyttää olleen, ollaan treenattu, kisattu ja lomailtu. Kisoissa on käyty sekä koulukentillä että esteitä loikkimassa, vaihtelevalla menestyksellä. Pääasiassa kisamenestys on itseasiassa ollut jopa melko hyvää, mutta alkukesästä kisareissuja vainosi ongelma, joka ilmeni lastaamisen muodossa. Karkki nimittäin eräänä kisa-aamuna vain ilmeisesti päätti, että tuhon koppiin hän ei ole menossa, ja 2,5h taistelun jälkeen lopulta käveli koppiin sisään. Voitte vain kuvitella mikä show siitäkin saatiin aikaiseksi, kun kisapaikalla jälleen piti saada hevonen kävelemään koppiin. Lopulta eräs ihana nainen meitä tuli auttamaan, ja keksi että mitäs jos pistetään sen silmät piiloon. Ta-dah! Ja ei enää lastausongelmaa! Nyt joka kisareissulla sen jälkeen ollaan ensin yritetty ihan perinteistä lastausta, mutta jos homma on mennyt liian vaikeaksi, on silmät pistetty hupparin alle piiloon ja hevonen on kävellyt koppiin alta aikayksikön! Tosin valoa näkyy jo tunnelin päässä, on se alkanut taas lastautumaan ihan ilman mitään apukeinojakin kiltisti. Lienee tajunnut että aina löytää itsensä sieltä kopista loppujen lopuksi :D Jos lastaamista ei lasketa, muuten tuo hevonen on alkanut käyttäytymään kisapaikoillakin hyvin asiallisesti ja rauhallisemmin jos alkukauteen vertaa, ehkä kokemus ja ikä alkaa tekemään tehtävänsä.
Sitten mennäämpä kronologisessa järjestyksessä koko kesän kisat ja kohokohdat läpi (tosin hyvin pinnallisesti, yksityiskohdat tapaavat kadota mielestä kun näin laiskasti päivittää..):
Espoo 29.5.
Oltiin Espoossa 2-tason kilpailuissa kouluratsastamassa Helppo B K.N. Special- luokka vähän extempore meiningillä, tallilta kun oli eräs toinen lähdössä näihin kisoihin ja päästiin samalla kyydillä sitten matkaan. Veryttelyssä Karkin muistan olleen todella hyvä, mutta itse radalle päästyä se taas jännittyi kovin, enkä oikein päässyt ratsastamaan sitä kunnolla. Tästä johtuen keskiravia ei esitetty askeltakaan, ravi oli alkuun kovin lyhyttä ja jännittynyttä.. Mutta lopputuloksena kuitenkin kelvolliset 61,7%
Renko 11.6.
Jälleen kouluratsastusta! Tällä reissulla tapahtui se surullisen"kuuluisa" Karkki ei mee koppiin-keissi, mutta onneksi kisajärjestäjät olivat joustavia ja alkuperäisesta lähtölistasta poiketen startattiin luokan viimeisenä, kun ehdittiin juuri sopivasti paikanpäälle ja vielä veryttelemäänkin kohtuuhyvin. Karkki jälleen jännittynyt, mutta jo ehkä paremmin ratsastettavissa taas. Esimerkiksi videolla huomaatte kuinka ensimmäisessä laukassa kurvaan tyylikkästi sisäkurvista ennen lävistäjää.. Tuo pääty oli nimittäin takuulla Karkin mielestä täynnä mörköjä ja ties mitä peikkoja (sisäpohkeen läpimeno tässä kyseenalaista....). Näistäkin jännitysmomenteista huolimatta jälleen yllättävän hyvät prosentit 64,2%. Tosin luokassa tuntui olevan kokonaisuudessaan melko kiltti arvostelu, kun muutkin kilpakumppanit olivat positiivisesti yllättyneitä korkeista prosenteista. Omilla prosenteillamme kiipesimme listalla viidensiksi, eli ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi.
Urjala 12.6.
Kummaiset! Oltiin siellä Karkin kanssa siis sunnuntaina estekilpailuissa hyppäämässä sekä 80cm että 90cm 2-tason luokkina. Tämä reissu oli edellisen päivän lastausongemien ja stressaantuneen tunnelman jälkeen aivan toista luokkaa. Hevonen käyttäytyi kuin ihmisen mieli (ja lastautui), ja hyvä kesäsää helli kisapaikalla. Ainoastaan kenttä tosiaan oli niin kuiva, että se pölisi aivan tolkuttomasti, verkassa tämä oli erityisesti hyvin epämiellyttävää. Veryttelyssä Karkki oli todella hyvä, joten en montaa hyppyä ottanut ennen ensimmäistä rataa. Harmillisesti valmistautuva ratsukko ei päässyt suorittavan kanssa samaan aikaan radalle, joten ehdittiin juuri ennen radan aloittamista käydä kurkkaamassa muutama este ja äkkiä radalle. Karkissa heti näkyi tästä vaikutus. Se oli todella jännittynyt ja pohkeen takana koko alkuradan, ehkä oikein saanut hyvää rytmiä tekemiseen. Rata kuitenkin rämmittiin maaliin asti tuplanollilla, ja lähdin luottavaisin mielin 90cm radalle. Alkurata ysikympissä menikin todella hyvin. Sitten tuli este numero viisi ja en oikein osaa sanoa mitä tapahtui mutta kertokoon video puolestaan. Virhearvio ratsastajalta ja hevoselta, jonka seurauksena esteen sekaan ja kuski maankamaralle. Harmillisesta epäonnistumisesta huolimatta ei mikään jäänyt kaivelemaan, ensi kerralla parempi onni!
LAIDUNLOMA 12.6. - 26.6.
Karkki pääsi laiduntamaan kahdeksi viikoksi ihan täyslepolomalle!
Tässä välissä keskityttiin treenaamiseen ja satulanmetsästykseen. Molemmat tuottaneet tulosta. Nyt meillä on vihdoin este- ja koulusatula! Ja treeni kulkee kivasti. Lisäksi ollaan maastoiltu paljon, mikäs sen parempaa treeniä kuin rymytä metsissä ja liihottaa kovaa laukassa.
Hämeenlinna 30.7.
Oman tallin pihassa estekisat. Hypättiin 80cm (ja 90cm kisojen ulkopuolisena). Kasikympistä jälleen tuplanollat ja sija nro 2. Ysikympissä radan ensimmäinen puomi alas juureen ajautuneen hypyn johdosta, mutta loppurata hyvin maaliin. Ensimmäistä kertaa Karkki oli estekisoissa jopa pohkeen takana, liekö kotipiha käynyt niin turvalliseksi ja tylsäksi, eikä edes tarpeeksi ulkopuolisia ratsukoita järisyttämässä Karkin pientä maailmaa!
Riihimäki 7.8.
Kouluratsastusta taas tähän väliin. Ratsastin kaksi luokkaa Helppo C E.B. Special, sekä Helppo B:0. Etukäteen näihin kisoihin sain hyvää preppausta ystävältäni, joka oli pitämässä minulle parit yksityistunnit ennen kisoja, ja keskityttiin ratojen ratsastamiseen. Se taisikin tuottaa tulosta, sillä Karkki oli oikein mukava itse kilpailuissa. Kerrankin tarpeeksi rento ja antoi ratsastaa, vielä kisoissa vaan korostuu tuo etuosan ja muodon epätasaisuus. Helppo C voitettiin melkein neljän prosentin erolla kakkoseen, meidän tulos oli siis tasan 70%! Helposta B:stä puolestaan tasan 61% ja lopputuloksissa neljänsinä ensimmäisinä ei-sijoittuneina. Onnistunut reissu!
Tampere 14.8.
Estekarkelot Niihamassa. 1-tason luokkana 70/80cm ja 2-tason luokkana 90cm. Jälleen mitä onnistunein kisareissu. Hevonen käyttäytyi, ja oli ratsastettavuudeltaan parempi kuin koskaan aikaisemmin esteradalla ja vielä sijoitukset tuplanollilla molemmista luokista (tosin ne viimoiset sijat)! Huh, on mulla aika kiva hevonen. 90cm palkintojenjaossa meinasi jopa hieman hihityttää. Karkki räjähtäneen peikkotukkansa kanssa siellä melkein ponikokoisena ja vieressä rivi isoja ja hienoja puoliverisiä. Tuomarikin kehaisi että tässä se on järkihevonen ;) Ainoa jännitysmomentti meinasi tuossa ensimmäisessä radassa olla se, että aloitin radan ihan normaalisti, mutta juuri ennen kakkoshyppyä tuomaritornista kajahti uusi lähtömerkki... Hetken ehdin miettiä että keskeytänkö vai mitä nyt tapahtuu, mutta suuntasin vielä kolmoselle ja saatiinkin kuulutuksena siunaus jatkaa rataa. Virhelaukaisu vai mikälie. Ensimmäinen rata oli sujuvuudeltaankin todella hyvä, ysikympissä oli puolestaan ponnistuspaikat melko säännöllisesti kateissa, mutta ei se tuntunut sujuvuuteen juuri vaikuttavan.
Mikä pläjäys! Kiitos kaikille jotka jaksoivat loppuun asti selata :D Ensi viikolla onkin tiedossa sitten Ypäjänreissuja moneen lähtöön, mm. 5-vuotiaiden laatuarvostelut! Niistä raporttia jälkeenpäin.
Kesä on saapunut vauhdilla ja Karkki onkin päässyt siitä nauttimaan jo laitumen muodossa. Työntekoa, valmentautumista ja kisaamistakaan ei ole unohdettu, vaan viime postauksen jälkeen on tapahtunut monenmoista. Ensimmäisenä mielessä nyt ehkä omassa tallipihassa olleet estekilpailut, joissa päätin hypätä ensimmäisen 90cm starttimme, kun nyt kerta kotikenttäetu oli olemassa.
Sinä päivänä hyppäsin siis 80cm ja 90cm luokat. Stressasin etukäteen näitä kisoja huomattavasti vähemmän, kuin ulkopuolisiin lähtiessä, mutta Karkki se päätti ottaa aivan päinvastaisen reaktion. Veryttelyssä se oli vielä melko hyvä, tosin ensimmäisestä hypystä alkaen se ryntäsi hyppyihin sellaisella vauhdilla ja voimalla että ratsastajalla meni pasmat sekaisin, eihän se sellaista ole koskaan aikaisemmin harrastanut. Radalle päästyämme kierrokset koneessa senkun vain lisääntyivät, ja sain olla ihmeissäni kun omaa ratsastustaan piti muuttaa radikaalisti jotta selviäisimme radan maaliin asti. Vauhtia oli hirmuisesti pukkejakin mahtui joukkoon. Suurimpana yllätyksenä molemmilla radoilla Karkki otti kiellot ja puomit. 90cm radalla tullut kielto oli aivan selvä peli. Edellinen hyppy oli aiheuttanut sen, että omat ohjat levähtivät kilometrin mittaisiksi, ja en ikinä ehtinyt keräämään pakettia kasaan saatika kunnolla käännettyä seuraavalle esteelle joka oli melkoisen kurvin takana. Oli siis hevoselta suorastaan viisas päätös olla hyppäämättä. Sen sijaan 80cm radalla en vieläkään ole varma mistä kielto johtui. Kielto tuli siis sarjan b-osalle, ja a- osalle hyppy tuli aivan täydellisestä paikasta eli etäisyydestä ei se ainakaan jäänyt kiinni. Tosin jännitin pitkäksi laskemaani väliä etukäteen, joten ensimmäinen hyvä hyppy sai minut ehkä rentoutumaan liikaa ja unohdin ratsastaa sarjan välissä. Parempaa selitystä en kiellolle ole keksinyt :D
Kerrankin valokuvia! Olkaa hyvät:
Kilpailuita seuraavalla viikolla Karkki oli ratsastaessa todella huono. Pohkeen takana niin että jokaisen askeleen sai siitä puristaa irti. Se kuitenkin liikkui puhtaasti ja rennosti. Tämän vuoksi Karkki saikin viikon täyslepoloman, ja se pääsi temmeltämään laitumelle nuorisolauman kanssa, ja tuo viikon vapaa tuntui tekevän tehtävänsä, sillä sen jälkeen ratsastettavuus parani huomattavasti. Ehkä nuori hevonen tosiaan kaipaa välillä pieniä pausseja että pysyy motivaatio yllä..
Loman jälkeen palattiin taas normaaliin treenirytmiin, ja kävimme hakemassa ratarutiinia Riihimäellä järjestetyistä 1-tason kilpailuista. Siellä hyppäsimme 70cm ja 80cm. Olin etukäteen varautunut kaikenmaailman katastrofeihin jo lastaushetkestä alkaen, mutta koko reissu sujui kokonaisuudessaan niin hyvin, että sitä jäi ihan ihmettelemään mihin ne vaikeudet yhtäkkiä oikein katosivatkaan. Karkki nimittäin lastautui super asiallisesti molempiin suuntiin käytännössä ensimmäisellä yrityksellä, vaikka aikaa olin varannut puolituntia (edellisen reissun kauhukuvat vielä mielessä..). Itse kisapaikalla Karkki oli rennompi ja ratsastettavuudeltaan parempi kuin missään muualla aikaisemmin. Itse radalle se keräsi muutaman kierroksen sopivasti lisää, kuitenkin ollen kokoajan hyvin avuilla. Radat menivät molemmat todella hyvin, erityisesti 70cm. 80cm tulikin sitten muutamia omituisia ponnistuspaikkoja, joista kirsikkana kakun päällä yhden askeleen sarjaväli kahdella... Mutta kaikesta huolimatta nollaradat ja sijoitukset molemmista! Tarkalleen ottaen 70cm 2/19 ja 80cm 3/35. Huikea fiilis! Ehkä uskallan ottaa siis jo 90cm ratoja muuallakin kuin kotipihassa. Mutta raaah! Tuo esteistunta... Esteillä ja esteiden välillä. Kriisi edelleen kulkee vahvasti mukana.
Ulkokausi on avattu ja maastoilukin on astunut taas vakituisesti meidän treenikalenteriin, kun viimeisetkin jäät on metsistä sulaneet. Auringonvalosta nauttimisen lisäksi käytiin jälleen viime lauantaina esteratsastamassa kilpaa, tällä kertaa Stable Park:issa Rengossa. Kilpailut olivat mukavan pienet ja ympäristöltään huomattavasti helpommat Karkin mielestä, enää ei tapahtunut Riders Innistä tuttua kokovartalokipsi-efektiä kummallekkaan, vaan Karkki oli suorastaan innostunut ja riemastunut, sen verran oli verkassa vauhtia ja pukkejakaan unohtamatta.
Hypättiin luokat 70cm ja 80cm. Näistä ensimmäinen sujui huomattavasti rennommalla ja siistimmällä otteella. Jos ei lasketa uusinnassa pientä hetkeä kun ratsastaja unohti mikä este hypätään seuraavaksi ja melkein käänsi reitin liian aikaisin. Onneksi unohdus kesti noin 2sek ajan, ja sain korjattua kurssin vielä niin, että päästiin seuraavallekin esteelle onnistuneesti. Sekoiluista huolimatta tuplanollat radasta tuli, ja aikakin riitti vielä sekunnilla voittoon!
80cm rata ei ollut ihan niin sujuva, ja muutama huono lähestyminen radalla tuli, ja vastalaukkakaarrettakin ym.. Mutta jälleen tuplanollat ja maaliin taas luokan nopeimpana! Ei voi olla kun ylpeä tuosta pikkuotuksesta. Moni muu hevonen ei nimittäin tuolla ratsastuksella varmasti olisi pitänyt puomeja kannattimilla... Onneksi on hevonen joka on nopea jaloistaan. Mutta näiden suoritusten perusteella ei pelota ollenkaan alkaa ottamaan 90cm starttejakin harjoittelun alle.
Noniin, pienen paussin jälkeen totesin että on aika taas antaa käsien villisti näpytellä näppäimistöä ja kirjata ylös viimeaikojen tapahtumia. Kokoajan ollaan aktiivisesti treenattu sekä esteitä että koulua, ja molemmissa lajeissa ollaan nyt jo päästy kisakausikin korkkaamaan!
Treeni on kulkenut hyvin. Ryhmäliikunta aka. maneesissa paljon muita ratsukoita, on ollut tähän mennessä Karkille aina vähän vaikea paikka. Eteenpäinpyrkimys katoaa ja täten ratsastettavuuskin muuttuu melkolailla verraten siihen, että oltaisiin yksin työskentelemässä tai vain parin muun ratsukon ohella. Nyt alkaa asiassa näkyä valoa tunnelinpäässä, sillä monesta muusta ratsukosta huolimatta Karkki on vihdoin alkanut liikkumaan paremmin eteenpäin, joka luonnollisesti helpottaa kaikkea, kun hevosen oma moottori käynnistyy. Välillä tuo moottori on ollut turhakin kovilla kierroksilla, oli tässä yksi estevalmennuskin kun ratstajaa vietiin kuin märkää rättiä ympäri maneesia...
Valmennuksia on ollut meillä melkein viikoittain, tässä videota yhdestä Kärkkäisen estevalmennuksesta.
Kisakauden aloitimme turvallisesti omalla tallilla kouluratsastuksen parissa viime viikolla, ja kisat
olivatkin omalta osaltamme melko onnistuneet. Ratsastin luokat HeC:1 ja HeB K.N. Special. Helposta C:stä prosentteja tuli niinkin paljon kuin 66,75%, ja B:stä 61,4%. Tuomari tykkäsi kovin Karkin liikkumisesta ja askellajeista, erityisesti laukasta. Ratsastajakin sai kehuja istunnasta :) B:ssä Karkki oli jo hieman turhautunut ja jännittyneempi, mutta rata meni kuitenkin kunnialla läpi. Nämä prosentit riittivät loppusijoituksissa C:n osalta voittoon, ja B:ssä olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Ei hullummin siis!
Estekilpailujen makuun pääsimme tämän viikon perjantaina, kun Riders Inn järjesti 1-tason estekilpailut. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus että hyppäisin luokat 1 ja 2 (70 ja 80cm), mutta valtavan osallistujamäärävyöryn vuoksi päätin, että hevoselle on mukavempi ja lyhyempi päivä kun hypätään vain yksi luokka. Luokaksi valikoitui 80cm. Kisat oli kokemuksena jännittävät sekä hevoselle että kuskille, puitteet oli kuitenkin astetta isommat ja fiinimmät mihin ollaan totuttu. Tai eipä tuo hevonen ole muutenkaan tottunut kotinsa ulkopuolella käymään, joten jo pelkästään se luo jännitysmomentin aina kilpailemaan lähtiessä. Tästä huolimatta Karkki käyttäytyi melko asiallisesti, tosin säikkyi se vähän sitä ja tätä ja käynti oli askellajina maailman vaikein.
Itse rata sujui tavoitteiden mukaisesti, maaliin olisi päästävä. Ja pääsiin sinne vielä ilman virhepisteitä! Vaikka esteet oli jänniä ja hevonen oli lukossa ja pohkeen takana koko radan, hyppäsi se kaikesta yli. Välillä vähän enemmän avittaen. Mutta pääasia että tavoite saavutettiin! Tästä on hyvä jatkaa taas parin viikon päästä seuraaviin kilvanajoihin.
Mutta sitten.... Esteistuntakriisi!
Nyt kun on nähnyt tuota omaa hyppäämistä videolta vähän enemmän, niin tajuaa kuinka pystyssä istun hypyissä, ja suoristan kädet hyppyyn muka myödäten. Lisäksi istua jurrutan perusistunnassa esteiden välissä. Hyihyi. Kai se kouluratsastaja siis paistaa sieltä vielä niin vahvasti läpi. No kaipa on pääasia että ongelman tiedostaa, joten nyt siihen voi alkaa kiinnittämään tosissaan huomiota.
Mielenvirkistykseksi, ja kun kerta maneesiin oli kuja nuorikoita varten rakennettu, niin päätin että miksipä ei sitä Karkkiakin pistää ottamaan parit loikat. Karkki tuntui touhusta kovin nauttivan, ja alkuun ei meinannut antaa kiinni vaan nautti saadusta vapaudestaan villillä pukkilaukalla ja omatoimisella kujan edestakaisin ramppaamisella. Ämpäri kehiin ja kyllähän heti ruoanahneena Karkkikin päätti että herkut on vielä parempaa kuin riehuminen. Noh, itsessään kujan hyppääminen oli Karkille lastenleikkiä, vain parilla viimeisellä kierroksella piti maiskutella kun himppasen taisi 115cm nostettu okseri alkaa jänskättämään.
Tässä kuitenkin viimeinen ja paras kierros, on sillä ihan kiva ponnu :)
Ei voi muutakun itseään kiittää kun muistin viime kesänä, niihin aikoihin kun Karkin ostin, ottaa rakennekuvan siitä. Nyt nimittäin kenigttäjää odotellessa tajusin, että on loistava aika uusia tuo rakennekuva ja pistää vanhan kanssa vierekkäin. Kuvien välillä on siis noin seitsemän kuukautta, ja ilo on huomata minkälainen ero on jo havaittavissa.
Ylempänä helmikuu 2016, alempana heinäkuu 2015
Hieno asia, ettei ainakaan alamäkeen ole suunta siis ollut, kun kerta ylälinja on kehittynyt ja takapääkin mukavasti alkanut pyöristymään. Täytyykin muistaa jatkossakin ottaa säännöllisesti puolenvuoden tai vuoden välein edes jonkinsortin kuvaa niin on sitten mukava aina katsoa taaksepäin ja muistella mistä ollaan lähdetty liikenteeseen.
Ratsastuksellista kehittymistä on myös ollut havaittavissa! Ehkä tärkeimpänä se, että Karkki on alkanut liikkumaan tasaisemmin ja paremmin ns. oikeassa raamissa, eli se on tasaisempi edestä ja on helpompi taivuttaa ja asettaa myös vasemmalle, joka on ollut sille aina vähän haastavampi. Yksi suuri syy siihen, miksi Karkki on edestä tyytyväisempi on taatusti se, että ell kävi jonkin aikaa sitten kylässä rokottamassa ja raspaamassa, jolloin Karkin suusta löytyikin hieman piikkejä jotka olivat ennättäneen aiheuttamaan pientä limakalvohaavaumaakin. Mutta nyt asia on onneksi hoidettu ja huomattavasti on tyytyväisempi hevonen ja ratsastaja. Muuten Karkin hampaat ovat kuulemma priimat, ja vuoden päästä vasta on tarvetta seuraavalle suuhun kurkkaukselle.
Reilun viikon päästä olisi tiedossa koulurataharjoitukset omalla tallilla, ja ehkä päästään kohta se kisakausikin starttaamaan!
Karkin loma on päättynyt, ja noin viikon aikana ollaan pikkuhiljaa palailtu normaaliin treenirytmiin. Eilen oltiin loman jälkeen ensimmäistä kertaa esteitä hyppimässä Kärkkäisen Annan valmennuksessa kuukauden tauon jälkeen. Karkki ainakin oli sitä mieltä, että nyt ollaan asiassa. Se nimittäin oli niin innostunut, että sain harjoitella pienimuotoista rodeoratsastustakin ja vauhtia oli kokoajan turhan paljon. Hyvä tietää, että ainakin tuo nauttii hyppäämisestä.
Näin tauon jälkeen tehtävät pidettiin suht simppeleinä, samoin estekorkeudetkin pieninä. Mikä on tietysti hyvä asia tauon jälkeen, kun rutiini on vähän kadoksissa ja haetaan sitä yhteistä rytmiä ja ideaa touhuun. Rutiini todellakin oli kateissa, paikat ei oikein meinannut hyppyihin löytyä, itse en ollut oikein mukana ja ajantasalla, sekä tosiaan Karkin korostunut innostus yhdessä tekivät tunnista melko haastavan, mutta jäkeenpäin touhua videolta katsellessa ei se niin katastrofaalista ollut miltä se ajoittain tuntui.
Hyppäsimme melko yksinkertaisia linjoja, suoraa ja hieman kaartaen, niin että askelpituus pysyi väleissä kuitenkin samana. Riippuen myös suunnasta mistä linjan ratsasti, saattoi välit olla lyhyempiä tai pidempiä. Haasteellisimmaksi osoittautui yllätysyllätys eteenpäinratsastaminen vauhdista huolimatta. Helpommin väliin tuli seitsemän askelta kuuden sijasta, toki jos ei lasketa yhtä epäonnistunutta supervauhtiväliä jossa Karkki venytti omatoimisesti (kuski pihalla) välin melkein viiteen. Lopputulos olikin viisi ja puoli, sekä komeasti kolisevat puomit. Muutenkin väleissä eteepäinratsastus on oma heikkouteni. Jään helposti vain istumaan satulaan ja pyytämään jalalla eteenpäin, kun pitäisi omaa istuntaa keventää ja siinä pyytää hevosta eteenpäin. Hyppääminen kuitenkin on itselle vielä haastavaa, keskityn monesti liikaa itse esteisiin kuin siihen mitä niiden välissä tapahtuu ja alan helposti hätäilemään. Tässä siis yksi kehityskohde tulevaisuutta varten.
Tässäpä malliesimerkki Karkilta kuinka puretaan omatoimisesti pakkasista aiheutunutta energiaa. Samalla voi yrittää kolkata typeriä ihmisiä jotka on jäänyt vauhtihirmun tielle.
Ajattelin vähän kirjoitella ylös tänne, että millaisia tavoitteita meillä olisi tulevaisuutta ajatellen. On pari ns. päätavoitetta, ja sitten vähän pienempiä ja arkipäiväisempiä tavotteita, mutta yhtä tärkeitä kaikki.
Oikeastaan se grande finale- tavoite josta en vielä kovin paljon eteenpäin ole ajatuksia suunnannut, on vuonna 2017 koittava kasvattajakilpailu, jolloin Karkki 7v, saa varsoneena siihen osallistua uudehkojen sääntöjen mukaisesti yli-ikäisenä, aikaisemminhan tuo osallistumisikä on ollut 6-vuotta, ja on edelleen kaikille muille, paitsi tammoille jotka ovat varsan ehtineet pyöräyttää. Tavoitteesta tekee vielä suuremman ja haastavamman se, että olen näillä näkymin päättänyt ihan itse ratsastaa Karkin näissä arvostetuissa kilvanajoissa, vaikka minulle on kyllä mainittukin, että hullu olen jos en ammattilaista palkkaa sinne muiden ammattilaisten sekaan. Noh, tässäkin aika näyttää, kuinka yhdessä kehitytään ja onko tosiaan ihan haaveajattelua mennä tällaisena harrastekilpailijana ottamaan mittaa muista.
Kesällä 2015
Tulevana kesänä tavoitteena olisi puolestaan osallistua Suomenhevosten kuninkaallisiin laatuarvostelun muodossa. Samalla tavalla saadaan varsomisen varjolla osallistua vuotta myöhemmin 5-vuotiaiden laatuarvosteluun. Tämä ei itseä niinkään stressaa, pikemminkin mielenkiinnolla olen lähtemässä kuulemaan onko Karkissa laatua vai ei :D Tulevana kesänä olisi myös ajatus osallistua nuorten hevosten festivaaleille pikkuluokkia hyppäämään. Tässä taka-ajatuksena derbykentän korkkaus, jotta oltaisiin sitten ennen kasvattajakisaa edes kerran siellä käyty pyörimässä. Kaikki nämä isommat kisat itseäni hämmästyttää ja kummastuttaa, aikaisemmin kun sitä vain on katsomosta tai groomina ollut näissä hommissa mukana. Mutta kerta se on jokaisella ensimmäinen.
Siinä ehkä kolme suurinta päätavoitetta, ja arkisempia tavotteita sitäkin enemmän ihan perusratsastuksellisista asioista lihaskunnon ja kestävyyden parantamiseen. Erityisesti Karkin selkä ja takaosa kaipaavat rutkasti lisää voimaa, ja kunhan loma siltä loppuu on tiedossa kiipeilemistä ja puomitreenejä. Ja jos tuo hanki tuosta vielä vähän korkeammaksi kasvaa, niin päästään hankitreeniäkin ottamaan mukaan. Mutta nämä tavoitteet mielessä palaan ensi viikolla Karkin selkään, ja ihan ensimmäisenä tavoitteena on, että se virtaa kerännyt duracell-jänöhepo ei heitä minua selästään :D
Päivitystauon jälkeen on vissiin hyvä kerrata mitä meille kuuluu.
Huihai pakkasta!
Yksi isoista asioista meillä lähiaikoina on ollut satulanmetsästys prosessi. Olen hakenut ympäri kyliä monenmoisia satuloita kokeiltavaksi, mutta mikään ei Karkin selkään ole sopinut. Yhdistelmänä kapea ja hieman lapakuoppainen selkä ei ole kovin kiitollinen, vaikka kaikki viritelmät tuntuu olevan kahlattu läpi. On ohutta ja paksua karvaromaania, edestä kohottavaa geeliä kokeiltu erimerkkisten ja mallisten satuloiden kanssa... Itsepähän ongelman olen sinänsä esiin nostanut, meillähän oli hyvä satula mutta koska haluan estesatulan enkä koulupainotteista yleissatulaa, on sitä nyt vaan kärsivällisesti jatkettava etsintöjä.. (Pssst. jos tiedät jonkun jolla on myynnissä Prestige Golden Star 17"/32 niin ottakee yhteyttä! Meillä oli silver star tämän kokoisena joten tuo voisi sopia..)
Jotta ongelmat eivät tähän loppusi, lievää stressiä tähän pieneen pääkoppaan luo Karkin takakaviot. Meillä vaihtui kengittäjä, ja ensimmäistä kertaa olin muutenkin itse vierestä todistamassa kun Karkkia kengitetään. (Aikaisemmin olen ollut töissä ja tallinomistaja on ollut ottamassa Karkin sisälle kegitystä varten.) Tuli siinä sitten puheeksi nuo takakaviot, jotka olen jo itsekin todennut kesällä omissa mietteissäni kovin lyhyiksi. Kaviot ovat jo sen verran lyhyet, että jalkojen asento on päässyt hieman muuttumaan liian pystyksi, joka voi siis aiheuttaa ongelmia lanteen alueelle ja vaikuttaa siten liikkumiseen. Karkki on nyt vuoden ollut ilman kenkiä takasissa, suurin syy tässä pihattolaumassa eläminen. Varsinkin näin talvella takakenkä hokin kanssa voi tehdä kurjaa jälkeä, tammalaumassa kun meno on muutenkin melko armotonta. Loppujen lopuksi asiaa pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että parempi siis olla nyt vielä tämä talvi ilman takakenkiä, toivoa paljon lunta että kavio pääsee kasvamaan, ja keväästä aletaan takasiin laittamaan kengät ja korjaamaan asentoa. Mutta herättäähän se kysymyksiä sitten esimerkiksi tulevasta talvesta, että kuinka sitten pärjätään.
Kuten jo mainitsin, tammalauma voi olla melko armoton paikka ja aika-ajoin tulee yhteenottoja, joista yleensä selvitään melko pienellä. Juuri ennen pakkasia ja viimeisten kurakelien aikaan oli laumassa liikehdintää, ja viikon sisään Karkin molempiin takajalkoihin ilmestyi pienet arkipäiväiset haavat, mutta tietysti tuloksena imppari, ja kyllä, molempiin takasiin :D Varsinkin otj oli alkuun niin turvonnut että ehdin huolestumaan jo huolella. Liikkumisessa ei tämä kuitenkaan näkynyt mitenkään ja turvotus laski liikunnan avulla jo parissa päivässä, joten säikähdyksellä tästäkin selvittiin.
On se aika tukki
Jotta tämä päivitys ei menisi ihan ongelmien vuodatukseksi, voisin hehkuttaa, että on jännä näin jälkikäteen huomata, kuinka oma sisäinen esteratsastaja on teinivuosista jälleen herännyt toden teolla. Estetreenit ovat sujuneet todella hyvin, ja estekorkeudetin ovat hivuttautuneet puolihomaamatta jo metriin asti, eikä kuskia sen kummemmin edes jännitä! Kiitos kuuluu tuolle estehirmulle joka hyppää näppärästi esteen kuin esteen, ja tämä amatööri voi kiikkua onnellisesti kyydissä.
Onnistuneiden treenien jälkeen Karkki onkin nyt ansaitulla talvilomalla, ja en valita, näillä pakkasilla loma on juuri kohdillaan :D Pari viikkoa on tarkoitus antaa Karkin ihan totaalisesti olla kuolaimetta ja satulatta, ohjelmanumeroina tiedossa lähinnä metsäkävelyitä ja irtojuoksuttamista. Sitten vielä pari viikkoa selästä kevyttä jumppailua ja maastoilua, kunnes palataan taas tosissaan sorvin ääreen.
