Kauden viimeiset estekisat meidän osalta käytiin viime lauantaina Rengossa, ei kovin kaukana kotoa siis. Näihin kilpailuihin meillä oli kaksi erityistä syytä lähteä: Kanta-Hämeen ratsastajien 30v-juhlacupin viimeinen osakilpailu, sekä seuranmestaruudet. Luokiksi näiden mukaan valikoituivat siis 80cm ja 90cm.
"Ei sulla herkkuja sattuis olemaan?"
Kerrankin aamulähtö kisoihin oli hyvin rauhallinen ja verkkainen, sillä lyhyen kisamatkan ja päivän loppupään luokkiin osallistuminen mahdollisti myöhäisen lähdön aamulla. Ehdin aamusta putsata varusteetkin ja pakkailla autoa, jonka jälkeen otettiin vasta Karkki sisälle puunaukseen. Noin puolentunnin ajomatka sujui mukavasti, ja lopulta olimme siltikin kisapaikalla vähän turhan aikaisin. Ehdimme kuitenkin näkemään ja kannustamaan muiden tallilaistemme suorituksia omaa vuoroa odotellessa.
Karkki otettiin kopista ulos vasta juuri ennen kuin lähdin 80cm luokan rataa kävelemään, starttivuoroni oli nimittäin luokan viimeisenä. Veryttely oli kisakentältä pienen matkan päässä maneesilla. Kovin pitkää veryttelyä en ensimmäisen luokan alle halunnut, että Karkki jaksaisi hyvin molemmat luokat. Veryttelyssä Karkki oli tapansa mukaan melko rauhallinen ja hyvin toimiva, ongelmat alkoivat vasta kun siirryttiin verkkamaneesilta kohti kisakenttää. Pitkästä aikaa kisapaikalla oli useita tuttuja hevosia, joka verotti Karkin keskittymiskykyä huomattavasti, kun sen piti käyttää aikaa huutamalla muiden perään ja vahtaamalla kavereiden olinpaikkaa. Yhden pukinkin Karkki päätti heittää pitkästä aikaa. Yleinen levottomuus ja keskittymiskyvyn puute vaikutti tälläkertaa valitettavasti radalla asti, päästiin 80cm maaliin napattuamme 4vp radan ensimmäiseltä pystyesteeltä. Syytän tästä kuitenkin itseäni, en ratsastanut esteelle tarpeeksi suoraan ja etäisyyskin oli hukassa. Loppurata sujui kohtuuhyvin. Suureksi yllätykseksi meidät kuitenkin kuulutettiin palkintojenjakoon. En ollut seurannut juurikaan muiden ratsukoiden tuloksia, ja kävikin ilmi että radalta oli vain kaksi nollatulosta, ja meidän 4vp aika oli kaikista nopein. Sijoitus oli siis loppujenlopuksi 3.! Samaisessa luokassa palkittiin myös seuran 30v-juhlacupin sijoittujat, ja mehän Karkin kanssa oltiin cup-pisteitä napsittu siihen malliin pitkin kautta että päästiin noutamaan palkintojenjaosta sinivalkoinen ruusuke ja upea pokaali!
Lähdin 90cm radalle luottavaisin mielin, yleensä Karkki on toisella radalla ollut keskittyneempi jos ensimmäinen on jännittämisestä tai muusta vastaavasta syystä mennyt lörinäksi. Näin kävi tälläkin kertaa, ja rata oli omasta mielestä kokonaisuutena paljon parempi. Puomitkin pysyivät kannattimilla muutamasta huonosta etäisyydestä huolimatta. Tässä vaiheessa iskikin sitten pieni paniikki ratsastajalle, sillä nollatulos tarkoitti sitä, että AM5- arvostelun mukainen uusintavaihe odotti. Kauhulla katselin kun esteitä nostettiin metrisiksi uusintaa varten, ja mietin että pitäisikö tässä vaiheessa keskeyttää ja olla tyytyväinen hyvään perusrataan. Kuitenkin keräsin ne viimeiset rohkeuden rippeeni, ja suuntasin uusintaradalle. Maaliin päästyäni viimeinen este yhden jalustimen varassa kiikkuen nollarata takana en pystynyt muutakuin nauramaan! Tein sen! Suoritus oli vielä kaikenkukkuraksi hopeamitalin arvoinen seuramme seniorimestaruuksissa. Hyvä me!
Kisojen loppumetreillä loppuverkassa tuli sellainen olo, että Karkkikin oli ihan kaikkensa antanut. Päätin siis, että nyt mennään muutamat seuraavat päivät ihan rauhaksiin, pääasiassa pitkiä kävelyitä maastossa ja keskitytään sitten vielä kisakauden päättäviin kisoihin, lokakuun alun seuran koulumestaruuksiin.
Koska syksy ja sänkkäri, niin miksipä ei ratsastaisi siellä joka päivä kun kerta kelit suosii ja pohja on sellainen, ettei tarvitse murehtia kuinka monta kenkää jää jälkeen? Ollaan nyt siis ahkerasti tehty kouluvääntöä ja tietysti sitä laukkaa päästelty sänkipellolla. Kunnon kameraa ei ole mukaan sattunut, mutta aina joku yrittää hevosensa selästä puhelimella ottaa todistusaineistoa. Tässä sitä siis:
Viikko sitten viikonloppuna 3.-4.9. oltiin molempina päivinä Karkin kanssa Ypäjällä Suomenratsujen kuninkaallisissa 5-vuotiaiden hevosten laatuarvosteluissa. Laatuarvostelut ovat siis kaksipäiväiset, joista toisena päivänä suoritetaan askellajikoe ja toisena estekoe. Tänävuonna askellajikoe suoritettiin ensimmäisenä päivänä.
Lauantaina aamuvarhaisella lastasimme siis Karkin auton kyytiin ja ajoimme kohteeseen reilun tunnin verran. Itselläni aamu ei ollut mitä hehkein; koko viikon olin ollut aikamoisessa flunssassa, enkä ollut sen vuoksi edes uskaltanut ratsastaa kahtena edellisenä päivänä, jotta jaksaisin koko viikonlopun sitten laatareissa tsempata. Buranan voimalla siis aamu käyntiin. Starttimme olikin luokan melko alkupäässä, joten paikanpäälle päästyämme kävin kansliassa ilmoittautumassa ja esittämässä rokotustodituksen, ja ehdimme kaksi ensimmäistä ratsukkoa luokasta seuraamaan ennen kuin menimme purkamaan Karkin autosta ja lähdin siitä sitten itse veryttelemään. Hieman liian hätäisesti oltiin liikenteessä, laatuarvosteluohjelma kestikin hieman pidempään yhden ratsukon osalta tuomarien arvosteluineen verraten esimerkiksi mihin olen normaalisti tottunut koulukisoissa käydessä, joten veryttelyaikaa jäikin jopa hieman liikaa. Ylimääräistä aikaa kulutin sitten ihan vaan pitkin ohjin kävelemällä ja yritin samanaikaisesti kuikuilla radalle päin että minkälaista menoa siellä on. Veryttelyssä alkujännityksen hevosesta poistuttua oli Karkin ratsastettavuus suorastaan parempi kuin ikinä. Se on ihan hienoa sinänsä, että parhaimman vaihteen siitä saa irti kisapaikoilla, se on kokoajan ihanasti pohkeen ja ohjan välillä, herkkä ja kuulolla.
Lopulta meidän vuoro koitti, ja mentiin radalle pyörimään lähtömerkkiä odottellessa. Tässä vaiheessa Karkista katosikin kaikki se rentous joka veryttelyssä oli saavutettu ja se kovin kyttäsi kaikkea mahdollista. Noh, ei muutakun radalle ja toteamaan että tässähän tämä raviohjelma taas menee plörinäksi ennen kuin saan tuon hevosen taas yhtään rennoksi. Raviohjelmaa lukuunottamatta olen erittäin tyytyväinen askellajikokeen suoritukseen, erityisesti käyntiosuuksiin. Lisäksi olen melko tyytyväinen keskiraviyritelmään nro. 2, sillä sen parempaa keskiravia Karkki ei ole vielä kisapaikalla koskaan näyttänytkään. Laukkaohjelma oli melko sujuva, keskilaukkoja olisi minun itseni pitänyt ehkä hieman rohkeammin ratsastaa eteenpäin.
Tuomareina toimivat Kerstin Nyberg ja Anne-Mari Pekonen
Käynti: Puhdasta. Saisi olla matkaa voittavampaa. 7,5.
Ravi: Jännittynyt. Vaikeuksia pidentää askelta. Aktiivisempi työntö takaa. Paremmin selän läpi. Saisi olla lennokkaampaa ja joustavampaa ja liikkua suorempana. 6,0
Laukka: Melko aktiivista. Saisi olla pyöreämpi. Työntää paremmin takajaloilla. Melko lyhyttä. Oikea laukka parempi. 7,25
Ratsastettavuus: Saisi liikkua tasaisemmin tuntumalla. Paremmin selän läpi. Aktiivisemmat takajalat. 7,5
Tuloksia kuunnellessa en voinut muuta kuin nyökytellä päätä, sillä olin hyvin pitkälle tuomarien kanssa samaa mieltä kaikista näistä kohdista ja siitä mitä parannettavaa löytyy. Kaikenkaikkiaan olin siis melko tyytyväinen ensimmäisen päivän suoritukseen, joskin videolta jälkianalyysinä sanoisin että omasta ratsastuksesta olisin muuttanut vielä sen, että pitäisi ratsastaa lyhyemmällä ohjalla niin että oma käsi tulisi pois sylistä ja muistaa suoristaa tuo koppakuoriaisasentokin välillä.. Mutta ensimmäisen päivän jälkeen Karkki oli laskujeni mukaan jossain sija nro 18/42 tienoilla.
Ensimmäisenä päivänä myös Karkin kasvattajat olivat ilahduttavasti saapuneet paikalle katsomaan meidän menoa, ja oli mukavaa päästä heidän kanssaan juttelemaan. Saatiin kehuja siitä kuinka Karkki nyt näyttää kovin hyvälle, ja kuinka se on kehittynyt pitkästä mammalomastaan huolimatta. Karkkihan siis todellakin on kuusivuotias, mutta varsomisen vuoksi saa osallistua vuoden jälkijunassa näihin karkeloihin. Sama juttu ensi vuonna kasvattajakisaa ajatellen. Kasvattajakilpailusta puheenollen Karkkihan on tosiaankin voittanut osallistumisoikeuden tähän kilpailuun vuonna 2012 eräästä näyttelystä. Karkin kasvattaja meille ihanasti tämän todistuksenkin luovutti juttutuokiomme lomassa.
Kun oma osuus oli ensimmäisen päivän jälkeen pulkassa, Karkki pääsi autoon heinäverkon äärelle hetkeksi odottelemaan, kun kävimme katsastamassa mm. expo-tarjontaa. Mitään ei tälläerää mukaan tarttunut, lompakko kiittää. Lähdimmekin suhteellisen ajoissa kotia kohti, jotta minä pääsisin puolikuntoisena lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan päivään.
Jälleen aikainen aamuherätys sunnuntaina ja kohti ypäjää. Lähtöjärjestys estekokeeseen oli toisena päivänä sama kuin ensimmäisenä, joten jälleen melko alkupäässä ryhmää oli meidän lähtövuoro. Sateiden vuoksi suorituspaikka oli vaihtunut estekentästä ja Haimi-halliin. Kovin pitkää veryttelyä en halunnut estekokeen pohjalle, joten kävin askellajit molempiin suuntiin läpi ja hyppäsin muutamia hyppyjä. Veryttelyssä Karkki tuntuikin jopa hieman löysälle, joten ajattelin etten kovin paljoa sitä halua väsyttääkkään jos sitä edellinen päivä matkustuksineen vielä painaa.
Radalle päästyä meininki kuitenkin vaihtui ihan totaalisesti, ratsastettavuus muuttui nollasta sataan, ja Karkki liikkui todella reippaasti ja imi esteille, niin että piti pikemminkin toimia pienenä jarruna eikä niinkään ratsastaa eteenpäin. Kokonaisuudessaan estekoe meni loistavasti. Lähestymiset pääasiallisesti onnistuivat melko hyvin, ja puomeja tuli alas vain yksi. Ja sekin puomi oli este nro. 5 pahamaineinen mustavalkoraidallinen porttipysty. Tässä esteessä oli tiettyyn korkeuteen nostaessa optinen harha hevosille, sillä puomi oli juuri maneesin seinämän ja hiekan rajalla niin, ettei sitä hevoset enää nähneet. Tästä esteestä hyppäsi siis käytännössä jokainen hevonen läpi videolla nähdyn hypyn tapaan, jopa yksi ratsukko kaatui. Mielestäni epäreilu tehtävä nuorille hevosille. Siitä huolimatta oma kokonaisuutemme oli siis erinomainen, videolta valitettavasti puuttuu sarjan hyppääminen maksimikorkeudessa.
Ja tässä estekokeen arvostelut:
Tuomareina toimivat Carl-Harry Frey ja Raija Jensen
Tekniikka: Hyvä jalkatekniikka. Kevyt ponnistus ja hyvä selkätekniikka. Vaikuttaa varovaiselta. 8
Kapasiteetti ja laukka: Laukkaa kevyesti, mutta kaarteissa vielä tasapainotonta. Melko hyvä kapasiteetti. 7,25
Ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus: Hyvä ratsastettavuus, hevonen hyvin keskittynyt tehtäväänsä. Hevonen on elastinen. 8,25
Tässä vaiheessa tavattiin sitten kisahoitajan kanssa yhteispisteitä, ja järkytykseksi (positiivinen järkytys) huomattiin että kas, Karkki on tässä vaiheessa kiinni sijoituksessa ja vielä parhaana tammana. Täytyy kyllä sanoa että koko päivä kun odoteltiin sitten tulosten kehittymistä, niin minua jännitti huomattavasti enemmän kuin itse ennen suorituksia. Koko päivän odottaminen kannatti, sillä lopulta saimme osallistua palkintojenjakoon, loppusijoituksena 6/42 ja paras tamma! En edes uskaltanut odottaa moista kiipeämistä sijoituksissa ensimmäisen päivän jälkeen, mutta estepisteemme oli sen verran hyvät, että ne riittivät nostamaan sijoitusta yllättävänkin paljon. On mulla siis aika hieno hevonen <3
Rankka kisaviikonloppu siis takana, vielä tälle kaudelle suunnitelmissa oman seuran koulu- ja estemestaruudet. Sitten pistetään kisat hetkeksiaikaa sivuun ja keskitytään treenaamiseen.
