Kauden viimeiset estekisat meidän osalta käytiin viime lauantaina Rengossa, ei kovin kaukana kotoa siis. Näihin kilpailuihin meillä oli kaksi erityistä syytä lähteä: Kanta-Hämeen ratsastajien 30v-juhlacupin viimeinen osakilpailu, sekä seuranmestaruudet. Luokiksi näiden mukaan valikoituivat siis 80cm ja 90cm.
 |
| "Ei sulla herkkuja sattuis olemaan?" |
Kerrankin aamulähtö kisoihin oli hyvin rauhallinen ja verkkainen, sillä lyhyen kisamatkan ja päivän loppupään luokkiin osallistuminen mahdollisti myöhäisen lähdön aamulla. Ehdin aamusta putsata varusteetkin ja pakkailla autoa, jonka jälkeen otettiin vasta Karkki sisälle puunaukseen. Noin puolentunnin ajomatka sujui mukavasti, ja lopulta olimme siltikin kisapaikalla vähän turhan aikaisin. Ehdimme kuitenkin näkemään ja kannustamaan muiden tallilaistemme suorituksia omaa vuoroa odotellessa.
Karkki otettiin kopista ulos vasta juuri ennen kuin lähdin 80cm luokan rataa kävelemään, starttivuoroni oli nimittäin luokan viimeisenä. Veryttely oli kisakentältä pienen matkan päässä maneesilla. Kovin pitkää veryttelyä en ensimmäisen luokan alle halunnut, että Karkki jaksaisi hyvin molemmat luokat. Veryttelyssä Karkki oli tapansa mukaan melko rauhallinen ja hyvin toimiva, ongelmat alkoivat vasta kun siirryttiin verkkamaneesilta kohti kisakenttää. Pitkästä aikaa kisapaikalla oli useita tuttuja hevosia, joka verotti Karkin keskittymiskykyä huomattavasti, kun sen piti käyttää aikaa huutamalla muiden perään ja vahtaamalla kavereiden olinpaikkaa. Yhden pukinkin Karkki päätti heittää pitkästä aikaa. Yleinen levottomuus ja keskittymiskyvyn puute vaikutti tälläkertaa valitettavasti radalla asti, päästiin 80cm maaliin napattuamme 4vp radan ensimmäiseltä pystyesteeltä. Syytän tästä kuitenkin itseäni, en ratsastanut esteelle tarpeeksi suoraan ja etäisyyskin oli hukassa. Loppurata sujui kohtuuhyvin. Suureksi yllätykseksi meidät kuitenkin kuulutettiin palkintojenjakoon. En ollut seurannut juurikaan muiden ratsukoiden tuloksia, ja kävikin ilmi että radalta oli vain kaksi nollatulosta, ja meidän 4vp aika oli kaikista nopein. Sijoitus oli siis loppujenlopuksi 3.! Samaisessa luokassa palkittiin myös seuran 30v-juhlacupin sijoittujat, ja mehän Karkin kanssa oltiin cup-pisteitä napsittu siihen malliin pitkin kautta että päästiin noutamaan palkintojenjaosta sinivalkoinen ruusuke ja upea pokaali!
Lähdin 90cm radalle luottavaisin mielin, yleensä Karkki on toisella radalla ollut keskittyneempi jos ensimmäinen on jännittämisestä tai muusta vastaavasta syystä mennyt lörinäksi. Näin kävi tälläkin kertaa, ja rata oli omasta mielestä kokonaisuutena paljon parempi. Puomitkin pysyivät kannattimilla muutamasta huonosta etäisyydestä huolimatta. Tässä vaiheessa iskikin sitten pieni paniikki ratsastajalle, sillä nollatulos tarkoitti sitä, että AM5- arvostelun mukainen uusintavaihe odotti. Kauhulla katselin kun esteitä nostettiin metrisiksi uusintaa varten, ja mietin että pitäisikö tässä vaiheessa keskeyttää ja olla tyytyväinen hyvään perusrataan. Kuitenkin keräsin ne viimeiset rohkeuden rippeeni, ja suuntasin uusintaradalle. Maaliin päästyäni viimeinen este yhden jalustimen varassa kiikkuen nollarata takana en pystynyt muutakuin nauramaan! Tein sen! Suoritus oli vielä kaikenkukkuraksi hopeamitalin arvoinen seuramme seniorimestaruuksissa. Hyvä me!
Kisojen loppumetreillä loppuverkassa tuli sellainen olo, että Karkkikin oli ihan kaikkensa antanut. Päätin siis, että nyt mennään muutamat seuraavat päivät ihan rauhaksiin, pääasiassa pitkiä kävelyitä maastossa ja keskitytään sitten vielä kisakauden päättäviin kisoihin, lokakuun alun seuran koulumestaruuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti